Pyysin lukijoita kysymään minulta kysymyksiä, ja yksi kysymys oli tällainen:
Miten toimitte erotilanteessa tavaroiden ja huonekalujen jakamisen kanssa? Teillä oli kuitenkin pitkä yhteinen elämä takana, joten varmaankin molemmat teistä olivat kiintyneet esineisiin, tauluihin ja huonekaluihinne.
Miten onnistuitte jakamisessa? Oliko teillä ns. omia esineitä, jotka kuuluivat automaattisesti toiselle?
Kun muuttoni pois Hunajasta oli päätetty, alkoi hyvin pian mielessä pyöriä suunnaton pelko siitä, miten kodin voi jakaa kahtia niin, että se tuntuu molemmista reilulle ja hyvälle. Istuimme Villen kanssa rauhallisin mielin sohvalle ja aloimme vain käydä keskustelua huone kerrallaan. Kuulostaa hyvin kylmälle, mutta ei kai siinä muukaan auta. Pari lasia viiniä taisi kulua siinä hommassa.
Ville on ihana, sillä hän tiesi mitkä asiat kodissamme ovat olleet minulle juuri niitä tärkeitä…ei meillä oikeastaan riitaa tullut mistään. Paljon oli asioita, joita olen tuonut lapsuudenkodistani ja ne automaattisesti laskimme kuuluvan minulle. Eniten juuri tuotti päänvaivaa joidenkin valaisinten ja mattojen kanssa 
Myös Ville oli tuonut kotiimme jo ennen suhdettamme ostamiaan juttuja ja ne tietysti olivat luonnollisesti Villen. Astioita oli onneksi jumalattoman paljon, ja siitä jäi molemmille mieluisat astiastot…ja huonekalutkin kyllä riittävät kahteen pieneen asuntoon jaettavaksi hyvin.
Koska Villellä on vain suuremmat tulot kuin minulla, teki hän myös kompromisseja…hän voisi ostaa helpommin uutta kuin minä. Vaikka toki minäkin olisin halunnut tilaisuuden tullen uudistella kotiani…ei vain ole niin helposti mahdollista. Karu totuus. (Miksi minun alallani on niin huonot palkat, murrrr) Sohva oli yksi suurimmista pohdinnoistamme myös, mutta koska Ville haluaa ilmeisesti nahkasohvan, oli päätös lopulta senkin suhteen helppo.
Kyllä se niin vaan menee, että vaikka Ville on designista kiinnostunut ja rakasti jokaista huonekaluamme, hän ei kuitenkaan ollut niin kiintynyt niihin kuin minä. Uskon, että Villellä on suunnitelmissa luoda ihan omanlaisensa miesboksi, kun Hunaja on myyty. En usko, että ihan niin valkoista asuntoa hän tekisikään enää. Enkä tiedä tekisinkö minäkään…
Tavaroiden jakaminen on ollut loppupeleissä kaikista helpoin osa eroa, meille. Tiedän pareja jotka riitelevät juurikin tavaroista ja kantavat kaunaa siitä että toinen vei juuri sen kukkamaljakon mennessään. Näin ei onneksi meillä.
Eromme ei ole ollut kivuton, mutta koska molemmat silti välittävät edelleen…on helppoa olla toiselle hyvä. Näin ei riitoja synny kai niin helposti.
Kiitos kysymyksestä, en kovin yksityiskohtaisesti viitsi selostaa mikä meni minnekin…mutta varmasti kuvistani näkyy, että moni tuttu elementti päätyi tänne Posseen.
PS. Olen kärsinyt aivan järkyttävästä writer’s blockista…ja jos haluatte esittää lisää kysymyksiä niin antaa palaa! Mielelläni otan juttuehdotuksia vastaan!