…nimittäin Kaisuun. Ja Kaisun lapsiin.
Kutsuin heidät mökillemme viettämään elokuun pimeneviä iltoja ja viimeisiä aurinkoisia päiviä. Mikä on parasta lapset löysivät toisensa heti ja puuhaa riittikin. Kaisun isompi poika Leevi on ihan mahtava energiajänis, soutuvene ei ole saanut varmaan koskaan moista kyytiä kun tämä herra seilasi edestakaisin järven pintaa halkoen. Hetkessä oli jo naapurin poikiinkin tutustuttu. Aapo ja Siiri taas ovat hyvin samanlaisia, taiteilijasieluja ja Siiri olikin onnellinen kun poikien leikit eivät olleet liian raisuja.
Mitä Kaisuun tulee, istuimme lasten mentyä nukkumaan juttelemassa kynttilöiden valossa terassilla pitkään. Siinä ruodittiin perinteiseen tapaan tapahtumat, kuulumiset, mieskuviot ja elämä kokonaisuudessaan. Meitä yhdistää niin moni asia ja parasta on juuri nuo pitkät analyyttiset keskustelut. Tuntuu, että moni taakka sydämeltä kaikkoaa kun saa jakaa ne ystävälle.
”Aletaan bestiksiksi” sanoi Kaisu jälkikäteen. Niin totta hitossa aletaan! <3