Ne kauheimmat sanat, mitäs jos…
Jokaisessa lapsiperheessä on varmasti pohdittu jollain tasolla sitä, jos arjessa sattuukin jotain vakavampaa. Sattumoisin myös ystäväni Minttu kirjoitteli aiheesta juuri ja töissä keskustelin juuri aiheesta lasten kanssa. Mitä jos sattuu jotain? Aikuiselle käy jotain? Tai lapselle? Tai mitäs jos syttyy tulipalo?
112-päivää vietetään perinteisesti ympäri Suomea 11. helmikuuta. Täällä Hämeenlinnassa pelastuslaitos on pitänyt avoimia ovia päivään liittyen. Olemme hoitolasten ja Siirin kanssa siellä vierailleet joka vuosi. Suosittelen lämpimästi. Ja miksikö?
Ensiapukoulutuksen saaneet tietävät, että jollain tasolla ennalta harjoitellut tilanteet eivät tositilanteessa ehkä tuntuisi niin pelottaville ja kun välineet ja hoitohenkilökunta on tutumman oloisia, heitä on myös helpompi lähestyä apua tarvittaessa. 112-päivä on myös hyvä muistutus siitä, että arjessa voi tapahtua jotain vakavampaa…ja tilanteisiin voi varautua ja joitakin tilanteita estääkin. Töissä harjoittelemme lastenkin kanssa ensiaputaitoja, miksei myös kotona! Mitä jos leivänmuru tarttuukin äidin kurkkuun?
Noh mitäs jos…oletteko miettineet kotona mitä vaaratilanteita kotonanne voisi käydä?
Nykyään kun Siiri on enemmän yksin kotona, olen kieltänyt häneltä muutamia asioita…täydessä kiellossa on parvekkeelle meneminen (syy tällä hetkellä korjausta vaativa kaide), olen myös kieltänyt kiipeilemästä tuolien avulla keittiön yläkaapeille (pelkään putoamista ja pään lyömistä kun en ole kotona) ja olemme keskustelleet siitä, jos ovea pimpottaa ihminen kenen tulosta Siiri ei ole tietoinen. Saako ovea avata ja miten voi varmistaa ketä oven takana on…
On jollain tapaa mahdotonta suojella omaa lastaan kaikilta tilanteilta, lapsille varsinkin sattuu ja tapahtuu…mutta jotkin tilanteet on todella hyvä käydä läpi yhdessä. Mitä jos se tulipalo syttyy kodissa, saako tuolloin parvekesääntöä rikkoa? Tai miten apua soitetaan omalla kännykällä? Mitäs jos minä makaan tajuttomana sängyssä tai kaadun ja lyön pääni, tietääkö Siiri miten toimia? Soittaako ensin 112 vai Villelle?
On yhtä pelottava ajatus, että itselle kävisi jotain…ettei voisi suojella omaa lastaan. Näin kun nyt yksinhuoltajana elää, eikä ole sitä toista aikuista…hirvittää että Siiri jäisi pelottavaan tilanteeseen yksin. Toisaalta, elämää ei taas voi elää murehtien, mutta kyllä se vaan äitiyteen kuuluu…pelot. Lapsen satuttaessa itsensä, sattuu se minuunkin. Tiedätte varmasti tunteen, kun haluaisi siirtää toisen kivun itselleen.
Entäs sitten liikenteessä?
Täytyy olla 100% rehellinen…Snapchatin yleistyessä minullakin oli huono tapa kuvata videoita autoa ajaessani. Tai jos vain äkkiä yhden viestin lukee ratissa…Tein lupauksen Siirille. En enää käytä kännykkää ajaessani. En todellakaan halua vastuulleni onnettomuutta, mikä vaatisi meidän tai jonkin jalankulkijan hengen.On klishee haastaa ihmisiä, mutta toivon, että te teette saman päätöksen kuin minä.
Nyt kun Siiri kulkee kouluun yksin kävellen, on meillä sopimus että laitetaan viesti perillä. Koulumatkaa on toki harjoiteltu, mutta silti…painotan että pelkkiin liikennevaloihinkaan ei saisi sokeasti luottaa. Pitää katsoa tuleeko auto ennen kuin astuu jalallaan suojatielle. Ja se kännykkä…suurin pelkoni on Pokemon Go ja muut pelit, mitkä vievät huomion liikenteestä. Kiellossa on siis kännykän selailu matkan aikana. Onneksi Siiri on kovin tunnollinen, ja haluaa tehdä asiat oikein.
Hurjaa sekin, että kovin usein kuulee, että lapsen on vaikea päästä suojatienkään yli kadun toiselle puolelle kun autoilijat eivät pysähdy! Se on myös töissä huomattu, monesti seison tien varressa lapsiryhmän kanssa ja autoilijat vain painavat ohi…käsittämätöntä.
Taannoin Siirille ja parille hänen kaverilleen sattui tilanne, että ohikulkevasta autosta eteen hyppäsi mies, joka huusi lapsille ja heitti ilmeisesti heille kolikoita. Sekavasti käyttäytynyt mies ja Siiri koki tilanteen todella ahdistavaksi. Vaikka itse tunsi lapsena selviävän kaikenlaisista tilanteista, oman lapsen kohdalla nuo tilanteet ovat jotenkin pelottavampia. Itsensä tuntee tietysti paremmin.
Eihän Siiri koskaan nousisi tuntemattomaan autoon…
…täällä Hämeenlinnassa oli myös hetken trendi, että koululaiset menivät autotielle makaamaan…nähdäkseen pysähtyykö auto tai näyttääkseen kavereilleen oman hullunrohkeutensa. Tällaistakaan asiaa en koskaan uskonut joutuvani käymään läpi kotona…mutta tilanteen pakosta kyllä. Vaikka kuinka kaverit painostaisivat tai haukkuisivat nynnyksi, pitää luottaa itseensä ja omaan ajatteluunsa. Kuulostaa itsestäänselvyydelle, mutta ei aina lasten kohdalla näin olekaan.
Toivon, että 112-päivänä käytte lastenne kanssa tilanteita läpi, mitä kotona voisi sattua.
Mitkä ovat teidän arkenne ja kotinne mahdolliset vaarapaikat? Kännykkään on mahdollista saada 112-sovellus joka ilmoittaa tarkan sijainnin pelastushenkilökunnalle. Tämä on tosi hyvä juttu ajatellen lapsia, jotka eivät osaa välttämättä kertoa missä ovat. Itsekin olen kerran elämässäni ollut tilanteessa, jossa soitin hätänumeroon auto-onnettomuuden vuoksi. Tiedän miten sekaisin voi mennä tai miten lukkoon oma ajattelu voi mennä todellisessa hädässä. Onneksi hätänumeroon vastaavilla tyypeillä on kyky saada soittaja rauhoittumaan. Tässäkään onnettomuudessa ei ollut mitään tehtävissä ja auton alle jäänyt henkilö kuoli. Surullisimpia kokemuksia elämässäni. Tuollainen sovellus voi nopeuttaa pelastushenkilöstön paikalle saapumista, joten ehdottomasti lataukseen!
Elvytystaitoja voi opettaa myös lapselle, kylkiasentoon kääntämisen pitäisi osata kaikkien…niin lasten kuin aikuisten. En miellä tätä aihepiiriä liian pelottavaksi lapselle opettaa, kun sen esittää ikäänkuin kansalaistaitona ja jokaiselle kuuluvana perusasiana.
Lopulta pienillä jutuilla voi luoda turvallisemman arjen. 112-teemaviikon aikana kannattaa tarkistaa oman kodin palovaroittimet ja sammutusvälineet.
Osaatko sammuttaa peitolla kattilaan syttyvän tulen tai onko patterit kunnossa palovaroittimessa? Miten asunnosta poistutaan hädän sattuessa, mitä jos ulko-ovesta ei pääsekään ulos? Onko sähkölaitteiden johdot kunnossa tai ovatko pistorasiat suojattu ja kunnolla kiinni seinässä?
Näin sisustajan näkökulmasta on ihanaa, että tyylikkäitä kodin turvallisuuteen liittyviä tuotteita on olemassa. Elämän voi pelastaa paarman näköisellä palovaroittimella tai ankan nokalla varustetulla sammuttimella. On muuten ihania lahjaideoita uuteen kotiin tärkeälle ihmiselle! <3
***
Tämän turvallisuusmuikkarin lopuksi haluan jakaa lukijoilleni hyvää ja yhteistyössä Finnish Design Shopin ja Suomen turvallisuustoimijoiden kanssa.
Arvomme yhdelle lukijalleni juuri tuollaisen ankan näköisen ensisammuttimen. (Oiva Toikan suunnittelema ja Jalo Helsingin valmistama Phoenix-sammutin.)
Osallistua voit arvontaan kommentoimalla ja kertomalla miten omassa kodissasi voisit parantaa turvallisuutta.
Arvonta alkaa nyt ja päättyy ensi viikonloppuna 19.2. klo 12. Toivon arpaonnea!
Käykää nyt ihmeessä myös tutustumassa 112-kampanjan sivuihin, ja mars tutustumaan paikallisiin tapahtumiin 112-päivänä!
