Itsenäisyyspäivän ensimmäiset tunnit vietettiin Annin ja Villen kanssa pelaillen Carcassonnea, siemaillen punaviiniä ja vaihtaen kuulumisia. Voi kuinka voi ikävöidäkään ystäviä, jotka asuvat kauempana! Yhdessäoloaika menee liian nopeasti siivillä, tunnit eivät tunnu missään. Lähtiäisiksi muiskautin pusun Annin otsalle, taas nähdään! Onneksi joulun alla ystävät palailevat vanhempiensa nurkkiin ja minulla on siinä sivussa paljon enemmän seuraa iltaisin.
Aamulla herkuttelimme Itsenäisyyspäivän pakollisilla herkuilla, Sibelius-levoksilla. Jotka ovat näitä maistaneet, tietävät, että on kyse yltiömakeasta herkusta. Mutta Sibbe-leivos on maailman paras! Sitä saa täältä Hämeenlinnasta vain tietääkseni? Korjatkaa jos olen väärässä. Linnanjuhlissakin näitä nähtiin!
Puolustusvoimien paraati ja Itsenäisyysfantasia, kuten kertoilinkin teille, olivat päivän ohjelmassa. Fantasia oli tähänastisista paras, hyvää huumoria ja tunnetta. Taas itkin. Taidatte pitää minua aikamoisena itkupillinä, se pitää paikkansa :D Nähtiin jäällä myös työparini metsäeskarista, Outi luisteli upeasti, uskon että katsomossa oli monta opestaan ylpeää eskarilaista.
Illalla tein kuten lupasinkin, köllötin sohvalla pukuloistoa ihaillen. Teki mieli kaivaa arkistoista tallenne, missä mummuni ja vaarini kättelevät Kekkosta. Aikalailla ovat juhlat niistä ajoista muuttuneet, ja ylipäätään Suomi. Mitähän kansanedustajana toiminut vaarini ajattelisi nykypäivän politiikasta.
Tämän päivän reissusta kuulette kenties huomenna, Instagrammia seuraavat tietävät jo missä olen ollut. Nyt on valmistauduttava arkeen ja pujahdettava puhtaisiin lakanoihin.
Ihanaa työviikkoa kaikille!
