Elo uudessa kodissa on alkanut hyvin, muuttostressi hepottaa pikkuhiljaa. Kamojen kantelun jälkeen pari iltaa menikin totaalisessa koomassa. Kooman keskellä juhlittiin minun synttärini, ja totesin taas olevani todella onnekas…minulla on parhaat ihmiset ympärillä. Niin perhe kuin ystävänikin ovat maailman parhaita.
Keittiö oli yksi tämän asunnon valtteja, siisti ja valkoinen. Vuokra-asunnon keittiöksi siis ihan huippu! Kokeilimme tuoda muutossa minulla jo viisi vuotta ollutta HAY:n Loop Stand-keittiönpöytää…ei mahtunut ei. Tai mahtui, muttei näyttänyt hyvälle. Tilalle keksin ainakin toistaiseksi Lundian vanhan työpöytälevyn Hunajan työhuoneesta ja itseasiassa se näyttää livenä todella hyvälle kaiken valkoisen keskellä. Tuohon seinälle ajattelin puista Artekin hyllyä.
Pikkuhiljaa tässä katsellaan…pitää antaa asioiden hetken olla, jotta uskaltaa porailla betoniseiniin reikiä. Yleensä itse elämä näyttää, mihin lopulta huonekalut sijoittuvat.
Muuten, noin niinkuin henkisesti…koko sakki voi hyvin. Olen edelleen ällistynyt miten fiksu Siiri on. Hän on ottanut tämän tilanteen valtavan hyvin, toki olemme osanneet varautua kaikkeen ja osoittaneet rakkautta täydellä teholla tyttärellemme. Mutta oikeasti nyt vasta alkaa se tulikoe, erilläänolo pidempiä aikoja. Toki emme aio aloittaa uudenlaista arkea heti täysillä vaan liukuvasti. Käymme siis vuoroin moikkaamassa Siiriä päivittäin. Mutta pikkuhiljaa…tässä alamme viettämään öitä erillään. Tänään edessä minun ensimmäinen yöni yksin, ilman Siiriä ja Villeä.
Pitää alkaa lenkkeilemään tai pelaamaan golfia, jotta aika ei käy pitkäksi. Golfkentällä muuten pääsen myös tuohon zen-tilaan, mikä töissä metsässä valtaa minut.
Ihanaa viikonlopun loppua kaikille!
PS. Instagramin puolella lisää kuvia viikolta, eilen olin kuskina Lahdessa ja täytyy antaa erityismainita Gasellien kundeille: huippu tyyppejä! :)
