Muuton myötä tuntuu, että olen muuttunut myös sisustajana. Olen kiintynyt todella paljon tähän asuntoon, mutta silti pienet tilat ja vähäisempi valo inspiroi vähemmän. Huomaan, että nykyään en siirtele enää tavaroita piiruntarkkaan ja millilleen paikoilleen…oikeastaan asiat vain sattuvat tupsahtamaan paikoilleen ja värimaailma on aivan sattuman sanelema. Saatan kaivaa kaikenlaisia tyynyjä yhteen ja värien mätsäämisellä ei ole mitään väliä. Kummallista. Ja toisaalta niin rentouttavaa.
Olen myös kuvannut paljon vähemmän, ja siitä syystä vähentynyt määrä postauksia blogissa. Olen viettänyt aikaa yksin (Ville kesälomalla ja Siiri on viettänyt siellä aikaa paljon), oman pärstän kuvaaminen järkkärillä ei tunnu niin mielekkäälle. Koti ei tunnu kodille kun Siiri on poissa. Niin se vaan menee, että kaikesta tulee merkityksellisempää kun asioita tekee yhdessä rakkaimpansa kanssa. Aamiaisen kuvaaminen Siirin kanssa on paljon hauskempaa kuin yksinäisen teekupin kuvailu 
Vaikka eron myötä elo pienemmässä asunnossa on ollut outoa…ihanaa pienessä asunnossa on se, että sen ylläpitoon ja siivoukseen menee paljon vähemmän aikaa. Yhdessä hujauksessa on nurkat imuroitu läpi ja voi keskittyä muihin asioihin kuten loputtomaan pyykinpesuun. Kuivaustilat ovat todella puutteelliset ja pyykkipäivänä elän kuin vaatekaupassa. Olohuoneen hyllyissä saattaa siis roikkua henkareissa vaatteita ja fiilis on ihan jotain muuta kuin luulisi sisustusbloggaajan kotona olevan.
Joskus todellisuus on niin eri kuin kuvissa. Muistakaa se. Ei varmasti kenenkään bloggaajan arki ole niin hohdokasta kuin blogeissa näyttäisi. Mutta jotta pääsisitte paremmin makuun minun todellisuudestani, ladatkaa Snapchat puhelimeenne ja lisätkää minut seurattavien listallenne. Nimimerkillä hnjst löytyy Iholla-ohjelman tyyliin aivan turhanpäiväistä löpinää ja laaduttomia kuvia. 
On ollut hauskaa alkaa seuraamaan muita sisustusbloggaajia, ja nähdä myös miten arkista heidän elämänsä lopulta on kulissien takana.
Kännykällä tulee otettua kuviakin paljon rennommin, enkä enää hinkkaa järkkärikuvia niin vakavissani kuin joskus Hunajan aikoihin. Elämä saa näkyä…eikös se ole teistäkin kiinnostavampaa? Vai olenko väärässä?
PS. On pitänyt toteuttaa sellainen ”Kysy bloggaajalta postaus”, mutta mietin onko teillä minulle kysymyksiä mihin voisin vastailla…? Jos on niin heittäkäähän nyt kommenttilaatikkoon iso liuta tiukkaakin tiukempia kyssäreitä, lupaan vastata kaikkiin asiallisiin juttuihin.