Tiedättekö mikä arkinen, välttämätön ja jokaiselle perheelle pakollinen asia kauppalistalla, on minulla nyt mielessä. Samaiseen asiaan liittyy Mintulla ongelma, minkä ratkaisemisessa minä astun kuvioihin.
Lambi haastoi minut puhumaan pehmoisia täällä Hunajaisessa ja innolla otin haasteen vastaan. Haaste liittyy Lambin uuden entistä pehmeämmän wc-paperin mainoskampanjaan. Kyllä, wc-paperin.
Miksi sitten liityin haasteeseen? Koin hauskaksi asiaksi, että voin jakaa yhden lapsuuskuvistani teille. Riikka 2 vee ja iso kasa tärkeitä pehmojani. Muistan niistä jokaikisen edelleen. Katsokaa noita korvia!
Muistatteko tunteen, kun menitte omaan sänkyyn nukkumaan, järjestelitte karvakaverit oikeaan järjestykseen viereenne ja olo oli hyvä ja turvallinen. Muistan vieläkin mille nuo karvaiset ystäväni tuoksuivat. Tärkein kai kaikista oli tuo ruskea koirapehmo, minkä myöhemmin vitivalkoinen kissani, Osku, otti myös omakseen. Myös enoni vanha kellertävä nalle oli todella arvokas minulle. Tein jopa siitä vuosia myöhemmin tutkielmankin kuvaamataidon tunneilla. :D
Kun Siirin menoa katselee vierestä, miettii miten paljon lapsuudenaikaisiin tavaroihin liittyy muistoja myöhemmin. Siirillä on kolme unikaveria: Kissa (ensimmäinen syntymän kunniaksi saatu unirätti), Pupu (Kissan jäätyä kotiin kauppareissun ajaksi hätäpäissä raivoavan lapsen tyynnyttäjäksi ostettu kakkosrätti) ja Kira (Samaa sarjaa kirahvirätti, edellisten jäätyä kotiin lomareissulle lähdettäessä). Kyllä, olemme hulluja, mutta näillä räteillä onkin sitten pärjätty 6-vuotiaaksi asti. Ei tullut neljättä tai viidettä hätärättiä.
Näitä ei pestä, ehei, ei tietenkään. Se aikuisen mielestä nuhjuinen ja ummehtuneelle haiseva rätti on lapselle henki ja elämä. Päiväkodissa huomaa myös usein tämän, uni ei vaan tule ilman sitä oikeaa unikaveria. Pidän huolen siitä, että Kissaa, Pupua tai Kiraa ei koskaan heitetä pois. Jääkööt ne Siirille muistoksi vauva-ajoista.
Minä muutin omaan sänkyyni pikkuveljeni synnyttyä 5-vuotiaana. Äitini kuvaili hetkeä päättäväiseksi, en ainakaan itse muista lipsuneeni päätöksestäni enää. Vieressäni majaili tuo samainen ruskea koira. Koira oli vain koira. En antanut leluilleni nimiä, silti ne olivat tärkeitä. Nuo vanhat muoviset vauvanuket ovat taas aika kuumottavia, kun kuvaakin katsoo. Nykyään en huolisi moista viereeni enää mistään hinnasta, silkkaa kauhuelokuvamatskua. :D
Mutta haaste ei ole haaste ilman koukkua:
Haluaisin nähdä teille rakkaat pehmokaverit Instagramin, bloginne tai Lambin facebookin puolella. Ottakaa kuva ja tägätkää se #pehmeäkuinlambi. On pieni vaiva napata yksi pehmoinen selfie ja voit voittaa Joutsenen huikean untuvapeiton ja Lambin tuotepaketin. Osallistumisaikaa on tämän lokakuun verran. Kilpailun säännöt löydät täältä. Erityisesti haluan siirtää haasteen Mintulle, katsotaan vastaako hän enää paljastusteni jälkeen.
Mutta…se Mintun vessapaperiongelma (kaikella rakkaudella Minttua kohtaan, pus pus). En tätä täysin kykene käsittämään, ja se naurattaa minua kovin: Mintusta vessapaperipaketin kantaminen kaupasta kotiin on jotenkin noloa. Täällä Hämeenlinnassa olen tottunut siihen, että perheenäidit ja isät kulkevat wc-papereita ostoskärryt tursuten supermarkettien tarjousten perässä. Toki Alppilan hoodeilla moinen voi tuntua todella juntille. (Eikä ole auton takakonttia, minne piilottaa ostoksensa.)
Noh, auttaakseni ystävääni, olen päättänyt viedä hänelle aina paketin Lambia mennessäni kylään. Ei enää lautasliinoihin pyyhkimistä minulle, kiitos. :D Ja pylly kiittää.
Lambin uutuuspaperi on Joutsenmerkillä varustettu ja täysin suomalainen tuote. Satsaan tässä arkisessakin asiassakin aina laatuun, se on luonteeni. Maksan sitten rovon enemmän, mutta haluan tukea suomalaista tuotantoa. Tehdas sijaitsee Mäntässä. Mänttäläisille toivon hyvää työllisyystilannetta, suosikaa siis suomalaista.
Nyt niitä pehmokuvia, puhukaa siis minulle pehmeitä! Jos tartut haasteeseen, käythän linkittämässä postauksesi tähän alle. Lambin sivuilla voi käydä vielä testaamassa oman pehmeysasteensa, voitte arvata minun tulokseni. ;)
Ruudolfia vielä lainatakseni: ”Elämä on kuin paljon vessapaperii, eli hyvin pyyhkii!”
