Jälleen ihana arki. Iloa uudesta matosta, uudesta tunikasta. Iloa liikkumisesta. Iloa ensilumesta. Iloa kauniista aurinkoisista aamuista.

Vaikka talvi ei ole lempivuodenaikani, on ensilumessa jotain maagista. Tuon hetken koimme täällä Hämeessa tiistaina. Tästä se alkaa, pitkä talvi. Ja jos näin aikaisin lumet tulevat pikkuhiljaa, pitkä siitä todentotta tuleekin.

Vaelsimme siis tiistaina Evolla hoitolasten kanssa, koko päivän hiutaleet tippuivat hiljalleen metsän ylle. Oli hyytävän kylmää, ja todella kostea ilma. Lämpimänä pysyttiin kyllä, harjuja ylös-alas samoillen. Työkaverini Pekan metsässä valmistama jauhelihakeitto maistui taivaallisen hyvälle nuotiolla.

Lammesta nouseva höyry ja harmaan metsän värit olivat jotenkin todella lumoavat. Kävimme tutkimassa majavien pesää, liukastelimme pitkospuilla, maistoimme maasta pulppuavaa lähdevettä ja tutkimme sieniä ja harjun syntyvaiheita.

Illat olen hytissyt jäässä ja koittanut keksiä keinoa saada sen loppumaan. Kuumaa teetä, villasukkia ja paksun peiton alla pesäilyä. Vilukissa mikä vilukissa. Vaikka ulkovarusteeni ovat huippuluokkaa töissä, illat vietetään punaposkisena ja täristen. Kaipa siihen auttaa vain liikunta. Saunoa kun ei voi joka ilta.

En silti valita, nautin ulkotyöstäni täysillä edelleen. Päivä päivältä tajuan olevani todella onnekas, kun voin tehdä työtäni nykyään ulkosalla. Sateiden alkaessa pitää vain psyykata itsensä aamulla, tästä tulee taas uusi seikkailu! Loue-telttojen ja laavun suojissa tulen lämmössä ei sade tunnu missään.

Nyt pian unille, että huomenna jaksaa touhuta. Illalla reissaan vielä Helsinkiin, tiedossa on Marimekon kevään ja kesän muotinäytös. Seuratkaa sen tunnelmia Instagramissa hashtagien #marimekko, #marimekkoss2015 ja #mindscapes takaa.

Sain kutsun Marimekon muotinäytökseen torstaille ja työpäivän päätteeksi hyppäsin junaan kohti Helsinkiä. Muotinäytös järjestettiin Helsingin Kruunuvuoressa, Öljysäiliö 468:ssa. Paikalle meidät näytösvieraat kyydittiin lautoilla Kauppatorilta, missä treffasin ihanan ystäväni Mintun. Lautalla saatoimme kippistää pienelle irtiotolle arjesta. Perillä seuraamme liittyi vielä Peeta. Hiuskateus iski heti, kun näin hänen uuden lomaltapaluuhiusvärinsä.

Öljysäiliö 468 oli huikaiseva miljöö kauniin malliston esittelylle. Musiikki, miljöö ja huikeat mallit kantoivat yllään toinen toistaan kauniimpia luomuksia. Kirsi Pyrhönen lumosi minut täysin. Vaikka toppatakissa ise katsomossa istuikin, sai keväisestä tunnelmasta hyvin kiinni. Voi kun olisi jo taas kevät!

Kuten olen täällä aiemmin jo kirjoitellut, minua miellytti väreissä siniset ja violetit kuosit. Tuo akvarellihenkinen sininen uutuuskuosi on aivan ihana! Ja valkoiset shortsit ja tunika jäivät mieleen ehdottomasti leikkauksensa puolesta. Koska oma pukeutumiseni on hyvin mustavalkoista, juurikin nuo asut koin sellaisiksi, mitkä tulevat varmasti päätymään vaatekaappiini. Paljon jäi näiden kuvien ulkopuolelle, ja voittekin käydä kurkkimassa kaksi videotani näytöksestä Instagramistani. Lisäilen blogiini videota näytöksestä kun sellainen julkaistaan. Kuvia asuista löydät myös täältä.

Tämän kevään ja kesän malliston nimi on Mielenmaisemia – Mindscapes. Noora Niinikosken johdolla malliston takana ovat Sofia Järnefelt, Satu Maaranen, Teemu Muurimäki, Mai Ohta, Mika Piirainen, Tuula Pöyhönen ja Emmakaisa Soisalo. Kuviosuunnittelijat ovat Reeta Ek, Paavo Halonen, Maija Isola, Kaarina Kellomäki, Hanna-Kaisa Korolainen, Maija Louekari, Aino-Maija Metsola, Annika Rimala, Piia rinne, Kustaa Saksi sekä Eri Shimatsuka.

”Meren aaltoja, tyrskyjä, pyörteitä. Tropiikin viidakoita. Kukkakeitaita kaupungissa. Marimekon uuden kevät- ja kesämalliston kuviomaailma ilmentää yhtäältä sitä huumaavaa jännityksen ja vapauden tunnetta, jonka voi tuntea pelottomana luonnonvoimien armoilla, ja tuo toisaalta luonnon elementtejä elämään, hengähdyshetkiä arjen keskelle. Värinsä mielenmaisemat saavat sinisen taivaan, viileän hiekan ja lämpimän auringon sävyistä.”

Uskon vahvasti, että ensi kevään pukeutumisessa katukuvassa näkyvät juuri nuo hiekan sävyt ja sininen sekä violetti. Jo tämän hetken trendi, eli voimakas mustavalkoisuus jatkunee vielä keväällä. Trenssi on ehdoton takkivalinta jo nyt talvella, mikäli kelit sen sallivat, tai viimeistään kevään auringon lämmittäessä. Trenssin päälle voi pukea vaikka pilottitakin, Maija Louekarin tapaan. Ihastelimme hänen tyyliään Mintun kanssa katsomosta käsin. Lisäksi nautin siitä, että kuoseissa näkyy ”siveltimen jälki” ja pehmeys.

Voi tätä vaaterakkautta, olen huomannut kiinnostuvani muodista enemmän ja enemmän. Lastenvaatekiinnostus on hieman hiipumassa ja vihdoin taas oma pukeutuminen tuntuu olevan tärkeää.

Mitäs piditte mallistosta kuvieni perusteella?

Täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolella ei valitettavasti ole Pinoa tai vastaavia paperitavarakauppoja, mistä voisi kiireessä hakea kauniit koristelut lapsen synttärijuhliin. Arki on tällä viikolla vienyt mennessään niin kovaa, että perjantai-iltana havahduin huomaamaan, että koristeet synttärijuhliin puuttuvat täysin. Onneksi vihersisustaminen on nyt kuuminta hottia tällä hetkellä, kukkakauppa pelastaisi.

Ja mielestäni lopputolos oli mykistävä, Siirin sademetsä.

Mussumme täyttää kuusi ensi tiistaina, ja tämä viikonloppu vietetään juhlien. Tänään vuorossa on päiväkotikaverit. Eilen kahvitimme perheen ja ihanat naapurimme. Juhlista myöhemmin lisää kuvia luvassa.

Sen verran rankkaa juhliminen oli Siirinkin mielestä, että illalla hän huokaisi ”en kestä näitä juhlia”. :D Ja väsymyksestä kertoi sekin, että Siirin kanssa nauroimme tuolle alimmaiselle kukkapäässäkuvalle vedet silmissä varmaan 5 minuuttia taukoamatta. ”Äiti laita se blogiin!”

Mitäs tykkäsitte?

Tiedättekö sen tunteen, kun hieman jännittää ennen vieraiden saapumista. Kaikki on valmiina, ja ei tiedä miten päin olisi. Nämä pikaräpsyt näpsin siinä hukkavartissa, kun en tiennyt mitä tehdä. Siirikin leikki normaalia hiljaisemmin uudella nukkekodillaan. (Sen sisustamista odotellessa.)

Tämän kuun juliste on ehkä hienoimpia, mitä Need A Beatin kahdeksanvuotisen historian aikana on ollut. Toisaalta taas vanhoja julisteita katsellessa muistaa, mikä siinä ajassa oli pinnalla. Need A Beat-klubin julisteiden takana on ollutkin lahjakkaita tyyppejä, Kalle Oja, Aleksi Ahjopalo, Tuukka Mielonen ja nyt Tommi Lius.

Lauantaina kuitenkin juhlitaan! Aksim on huudeilla kera Superjannen! Villi veikkaus, että illasta tulee kuuman kostea ;) Aksim oli muuten esiintymässä ihan ensimmäisissä bileissä vuonna 2006.

Vielä kerran, tunnelmia viime viikonlopulta. En pysty käsittämään, että Siiri on nyt 6-vuotias. Juhlia saimme ihanassa seurassa, suuri osa kavereista kutsuttiin, kaikkia ei vaan saa mahtumaan kerralla. Serkkujen näkeminen oli taas todella tärkeää synttärisankarille, ja itse olin onnellinen kun näin omaa mummuani. Toinen mummuistani ei päässyt paikalle, mutta hengessä mukana oli hänkin.

Synttärisankarille hurrattiin ja laulettiin, kynttilänpuhallustoiveet Siiri sai tehdä tuplana. Kaiken kaikkiaan ihan mahtava viikonloppu!

Nämä juhlat ovat aina pienoinen stressin aihe, siivoiluja ja koristeluita. Lukuunottamatta ruoanlaittoa. Kakut sain ystäväni perheyrityksestä, Konditoria R. Kokolta. Minttukin kirjoitteli synttäristressistä ja sen välttämisestä täällä. Ei lainkaan hullumpaa, kun leipomossa tehdään kakku täysin toiveiden mukaan ja vielä koristelemattomana, jotta itse saa tehdä kakusta täysin omannäköisensä. Tämä oli Siirin lempikakku, ja se jos on tärkeää, että juhlat ovat sankarille mieluisat!

Koristelustakin kysyin Siiriltä, mitä kakun päälle laitetaan. ”Tietysti se numero salmiakeilla, niinkuin viime vuonna”. Perinteet, ne ovat lapsille tärkeitä.

Synttäriaamuna tiistaina tuijotin nukkuvaa Siiriä pitkään, ja iski ihan valtavan haikea olo. Miksi minä tunteilen jo etukäteen Siirin itsenäistymistä näin voimakkaasti, luopumisen tustaa…ja aivan liian aikaisin.

Onnea vielä rakas, ensi vuonna sitten juhlitaan ekaluokkalaista! <3

Ihanat Mainiot pääsivät heti kovaan käyttöön kotonamme, vaatteet ja lakanat ovat käyneet jo useammassa pesussa ja edelleen niissä ei näy nukkaantumista. Toki ajan kanssa tämän huomaa paremmin, mutta on sellaisiakin tekstiilejä tullut vastaan, että printit ovat haalistuneet ja nukkaantumista tapahtunut heti kättelyssä.

Näissä siis laatu on ollut yhtä hyvä kuin odotin. Erityismaininta täytyy antaa noille legginseille…ensimmäisten kylmien päivien kunniaksi sujautin nämä Mainion-legginsit ulkohousujeni alle ja huomasin niiden olevan todella lämpimät! Ei tuuli purrut kinttuihin eikä pylly jäätynyt. :D Rakastan niiden istuvuutta ja materiaalin tuntua ihoa vasten. Taidan ostaa parit vielä lisää.

Tunikat ovat olleet myös ihan huiput. Koosta pitää sanoa sen verran, että minulle, joka käytän yleensä kokoa L tuo M-kokokin menee todella hyvin. Tai tarkoitan M/L-kokoa.

Mainio on kyllä ylittänyt itsensä, ja toivon todella menestystä tälle merkille!

Arvonta tehtiin hiljaisuudessa villasukkaillen eilen ja lakana-arvonnan voittajaksi selviytyi Elli-Maija Ukonmaanaho! Paljon onnea! Otan sinuun yhteyttä henkilökohtaisesti :)

Paljon on kiireet vieneet iltaisin, yritän vastailla rästiin jääneisiin kommentteihin hyvin pian…kiitos että olette siellä ja kommentoitte! Joskus vaan muut touhut on pakko laittaa blogin edelle, nyt kuitenkin helpottaa. Ja hei, ihanaa viikonloppua jo näin etukäteen…ajattelin palata sisustusasioissa seuraavan kerran.

Sain suuren kunnian olla ehdolla Indiedays Blog Awardsin 2014 kategoriassa Inspiroivin sisustusblogi. Hunajaista on kuin oma lapseni ja tietysti tällainen jo palkitsee kaiken uurastuksen mitä blogin eteen tekee lähes päivittäin. Sisustusblogina tämä alkoi ja kasvoi vielä ehkä monipuolisemmaksi blogiksi pikkuhiljaa. Sisustaminen on kuitenkin se, mikä on ja pysyy Hunajaisessa. Rakastan kodinlaittelua ja design-huonekaluja. Oma tyylini on kai sekametelisoppa uutta ja vanhaa, ja koti muuttuu toki samalla kuin itse muutun ihmisenä.

Hunajaista-blogi sai nimensä tämän kotimme mukaan ja (onneksi) olen ollut nimeen tyytyväinen koko tämän blogin historian ajan. Uskallan sanoa ääneen, että olen kehittynyt bloggaajana ja mielestäni saanut kuviini paljon enemmän tunnetta ja kauneutta, kuin blogin alkumetreillä.

En kovin usein kuvaa teksteissäni sisustusvalintoja kovin laajalti, keskityn visuaalisuuteen. Ja ihanaa, että se inspiroi teitä! KIITOS! <3

Koska kilpakumppaneinani on Suomen blogiparhaimmistoa ja muutama oma suosikkibloginikin, toivon, että äänestäisitte minua ahkeraan…jos sille siis tuntuu (ketään ei tietysti voi pakottaa). :D  Ja vaikka blogini ei pääsisi eniten ääniä saaneiden joukkoon, olen todella onnellinen tästä silti!

Äh, Riikka kuittaa ja lähden juhlistamaan tätä perheeni kanssa jääkiekkopeliin. KYLLÄ, luit oikein! Ja ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Äänestää voit täällä.

PS. Ja jos äänestykseen asti saat klikkailtua itsesi, perheblogikategoriassa voisi lokeroon rustata Mami Go Go…pus, ihana Minttu!

Modernisti Kodikkaan Kerttu haastoi minut jo hyvä tovi sitten pohtimaan tulevia sisustustrendejä ja sitä, mitkä tuotteet mahdollisesti näkyisivät blogeissa tulevan vuoden aikana. En tiedä sitten osaanko tai haluanko ennustaa tulevia sisustushittejä, lähinnä kokosin tähän kollaaseiksi asioita mitkä hivelevät omaa silmääni tällä hetkellä.

Uskon Menun nousevan nyt blogeihin vahvemmin kuin aiemmin, myös Lundia on taas tapetilla suomalaisessa sisustuksessa. Kaikki seiniin kiinnitettävät piensisustustavarat ovat erittäin trendikkäitä, oli se sitten hylly, koukku, peili, säilytysrasia tai kori. Ja kuka muistaa lapsuudesta ne viuhkat! Nyt on niiden uuden tulemisen aika, tyylikkäämpänä tosin. Uskon myös reikävanerin näkyvän blogeissa lähitulevaisuudessa. Siitä saisi mahtavan sängynpäädyn!

Värimaailmassa on tummanpuhuvia värejä, itse uskon edelleen sinisen ja violetin kasvuun suomalaisissa blogikodeissa, vastaavasti keltainen ja oranssi näkyvät kenties kevättä kohti. Marimekon kevään ja kesän sisustusmallistossa rakastuin näihin yllä nähtäviin meriaiheisiin kuoseihin.

Ruskean uskon myös tekevän tuloaan, sekä tammi-kalusteiden paluu nähdään myös. Valkolakattuna kenties, mutta monilla valmistajilla näkyi nimenomaan tammesta tehtyjä uutuustuoleja. Tuoleissa ja pöydissä on nyt kolmijalkaisuus kuumin juttu ja tuo Menun huikea Afteroom Chair on hullaannuttanut minutkin!

Toki blogikynttiläksi nousee Koto ja vihersisustaminen jatkunee. Veikkaan, että tyylisuuntina on edelleen äärimmäinen minimalismi ja vastapainona runsas rönsyilevä ja värikäs koti.

Mitäs olette te mieltä?

Itse iloitsin suuresti taannoin kun kuulin Kustaa Saksen olevan mukana Marimekon sisustusmalliston kuosisuunnittelussa, hän lukeutuu ehdottomasti omiin suosikkisuunnittelijoihini. Hän on suunnitellut siis Merivuokko- ja Meriheinä-kuosit.

Mallisto on saanut innoitusta vedenalaisesta elämästä, veden kuohuista ja virroista sekä kesäisistä kukkaniityistä. Mallistoon kuuluva Unikko hehkuu vaaleanpunaisena, itselleni hieman liian hempeä väri, mutta muuten mallisto hurmaa. Pidän sen graafisuudesta, perusvärien käytöstä ja myös noista akvarellimaisista maalatuista kuoseista (Luovi). Oiva-astioista tulee varmasti hankittua tuo lautanen, ja mietin…että jos vihdoinkin minun olisi aika hankkia tuo teekannu. Uskokaa tai älkää, meillä ei sitä ole. Nyt kuvitus kolahtaa.

Vanhoja kuoseja tulee mustavalkoisena muun muassa Juhla-Raidasta, Koppelosta sekä Päiväntasaajasta. (Tiedoksi teille muillekin mustaa ja valkoista rakastaville.) Vastapainoksi Jenni Tuomisen suunnittelema superraikas Komuutti (alimpana) olisi todella maukas piristys keväiseen kotiin.

Huomenna pääsen kurkkimaan näitä vielä livenä Marimekon pressiin, ja toivon ettette kyllästy täysin näihin marimekkoiluihini…sillä haluan toki jakaa ne kuvat myös kanssanne. Itse saan valtavasti sisustusinspiraatiota Marimekon pressipäivien stailauksista.

Vieläkö jaksatte katsoa näitä lisää?

Tunnelmia tältä aamulta. Perinteiseen tapaan olimme valvoneet Siirin kanssa yöllä ja aamulla noustiin kukonlaulun aikaan ylös sängystä. Mikähän ihme siinä on, aina kun olen menossa jonnekin pressitilaisuuksiin, että näytän räjähtäneelle. :D Noh, se siitä…taisi haitata vain itseäni. Siirikin sai nukuttua päikkärit onneksi kotimatkalla autossa.

Mutta itse tapahtuma oli taas niin ihanan lämminhenkinen, kuin aina Marimekolla on. Meistä huolehdittiin niin hyvin, että saimme privaattikierroksen tehtaalla ja vielä malliston esittelyt erikseen, kiitos mahtavalle PR-tiimille! Nämä keskustelut aina avartavat, ja kiinnostaa kovasti kuulla yrityksen kuulumisia sekä henkilöstön fiiliksiä uuden malliston suhteen.

Kuten jo eilen kirjoittelin, Marimekolla osataan tämä stailaushomma, ja ei voinut taas muuta kuin ihastella kauniisti aseteltuja kulmauksia. Minttukin huokaili, että kesäfiiliksiin on niin helppo päästä kauniiden tekstiilien ja kukkien keskellä. Voi kun saisi istua tuollaiseen kesäpöytään olkihatulla merkatulle paikalle. (On muuten ihan mahtava idea hankkia kesävierailleen omat hatut, pöydässä viihtyy varmasti pidempään eikä aurinkoa tarvitse pakoilla.)

Kesäistä juhlapöytää koristi kaunis Sitruunapuu-kuosi ja uudet Oiva-astiat. Omaksi suosikikseni on edelleen nimettävä Kustaa Saksen Meriheinä. Yllätyin itsekin siitä, että tuollainen pientä kuviota sisältävä kuosi hurmaa minut.  Ja on aina ilo nähdä suunnittelijan olevan tyytyväinen omaan työnsä jälkeen.

Jos jokin blogitavara mallistosta löytyy, veikkaan sen olevan Aino-Maija Metsolan Kuohu-kuosista tehdyt pellavaiset lakanat. Huikeat!

Trooppinen metsä ja meri näkyivät kaikkialla…oletteko te jo valmiit tulevaan trendiin eli Afrikkaan?

Viime sunnuntaina Kalliossa juhlittiin Mintun lasten, Kaapon ja Elviksen yhteissynttäreitä. Hyytävän kylmä tuulinen Helsinki unohtui, kun lämminhenkiset juhlat veivät sunnuntaituulen mennessään. Ihania lapsia ja ihania aikuisia. Kun tämä porukka kokoontui lapsineen, mietin hiljaa mielessäni olevani todella onnekas, että olen löytänyt juuri nämä ihmiset!

Joskus ei bloggaajallakaan natsaa, kamera oli jäänyt ihan ihmeellisille asetuksille, ja kuvat ovat järkkyhuonoja. Se ei onneksi vaikuta juhlista jääneeseen fiilikseen. (Kaisun huikeita kuvia odotellessa.)

Paikkana tuo Toisella Linjalla sijaitseva leikkipuisto sisätiloineen oli ihan mahtava juhlapaikka. Suosittelen lämpimästi siellä päin asuville!

Lahjoja lapset saivat valtavat määrät, mietimme siinä, että lahjoja voisi antaa kaapista säännöstellen…olisi lapsille tekemistä koko syksyksi ihan helposti.

Onnea vielä kerran ihanille mussuille ja heidän vanhemmilleen <3

Tämä pikkumies ja muita ihania lapsia löytyy uudesta ihanasta lasten tyyliblogista Kid Looksista.

Minusta on upeaa, että lapsille löytyy nykyään todella tyylikkäitä vaatteita.

Blogin takana on tuttaviani, käykää tsekkaamassa.

Siirikin löytyy sieltä kun vähän selailee :)

Joskus kuulee biisin, mikä ei ensimmäisellä kerralla kolahda. Kuitenkin toisella kuuntelukerralla biisistä saa jo enemmän irti. Jalka alkaa vipattaa. Kolmannella, neljännellä, viidennellä kuuntelukerralla oletkin jo täysin koukussa ja huomaat tanssivasi ympäri olohuonetta.

Vähän kuin ihastuminen, pikkuhiljaa kasvava tunne. Onko mitään niin ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa kuin ihastuminen…minun kaltaiselleni ikuiselle fiilistelijälle nimenomaan riutuminen on ollut se juttu. Reinon biisistä löysin ihastuneen itseni. Parasta ihastumisessa on, kun mennään lievästi hulluuden rajamaille ja toisen ihmisen näkeminen saa lähes sekaisin. Kuitenkaan ei pysty toimimaan, ja huomaa seuraavansa sivusta kun ihastusta tanssittaakin joku muu. ah, raastavaa rakkautta :D

Onkohan elämässä parempaa kuin kontrollista luopuminen, rajan yli hyppääminen, uskaltaminen?

Valkoisen Harmajan Suvi haastoi minut hauskalla haasteella. Tiedätte Suomen kaunein koti -ohjelman telkkarista…siinä perhe saa asettaa kotiinsa lempipaikan merkiksi punaisen maton.

Kotimme on sen mallinen, että lempparipaikalle ei ole kuin yksi vaihtoehto, keskellä olohuonetta, keskellä sohvaa. Siitä näkee lähes kaikkialle, ulos ikkunoista, keittiöön, työhuoneeseen, eteiseen, makuuhuoneeseen…sohva on väistämättä kotimme keskus ja keskipiste.

Vietämme juuri tästä syystä paljon aikaa sohvalla, Siiri tuo leikkinsä sen vierelle ja perhe helposti viettää aikaa todella tiiviisti.

Kuvailin Suvin toiveesta näkymiä lempparipaikastani katsottuna, mitäs pidätte?

Haastan Varpusen ja Kaisan :)

PS. Muista käydä äänestämässä Hunajaista, jos et vielä ole muistanut ;)

Lukijani ovat toivoneet minulta lasten talvipukeutumiseen liittyvää juttua ja täältä pesee! Ihanaa, että uskallatte rohkeasti esittää toiveita. Vaikka kollaasi on hirvittävän ruma, valitsin siihen juuri nämä tietyistä syistä. Kommentoikaa jos tämä herättää teissä ajatuksia, pukeutumisasiat ovat niin yksilöllisiä ja jokaisella on oma mielipiteensä.

Talvi tulee siis kovaa vauhtia ja tilasin Siirille uuden toppapuvun. Kyllä, kokohaalarin. Olen itse valtavan palelevaa sorttia, ja koen että selän tulee olla varmasti peitossa. Lumileikkeihin sopii siis haalari erinomaisesti. Haalarit ovat nopeita ja helppoja lasten pukea itse. Yleensä pukujen sisälle jää myös ilmaa enemmän, ja uskon näin ollen niiden olevan lämpimämpiä. Nämäkin ovat tietty makuasioita.

Puvuksi valikoitui tänäkin vuonna Molo Kidsin puku, olen ollut heidän laatuunsa TODELLA tyytyväinen kuluneiden vuosien aikana. Kankaan laatuun ja leikkaukseen. Polariksen malli sopii pitkälle ja hoikalle Siirille. Puku on myös kevyt liikkua. Tällä kertaa myös Siiri sai äänensä kuuluviin (nyt kritiseeraajani siellä herätys), ei tullut pinkkiä tai punaista vaan mustavalkoinen. Mutta mutta…metsäeskariin tätä ei pueta. Syitä on kaksikin.

Talvesta huolimatta metsäeskarissa vaatteet likaantuvat huomattavasti helpommin. Kodalla noki pöllyää ja rinteistä tarttuu hiekkaa ja ties mitä ruskeaa. Pukujen takamukset ja polviosat ovat myös todella kovalla koetuksella. Ja metsäeskaripuku onkin minulla vielä hakusessa. Toki mustavalkoinen puku menee värinsä puolesta hyvin lumisena talvena myös metsässäkin.

Mutta…vaihtoehtoja on pari: Ticketin pukujen kova ja kiiltävä pinta voisi olla erittäin hyvä, ja tuosta vihreä-turkoosisesta kuosista tykkäsi Siirikin. Ainoa mikä mietityttää on se, että kun vietämme suuren osan päivästä ulkona, joskus talvellakin iskee hätä. Siis pissahätä. Aina ei sisävessa ole saatavilla…ja tämän vuoksi pohdin kuitenkin kaksiosaista varustusta.

Olen päätymässä kenties Fjällrävenin untsikkaan ja housuihin TAI Reiman varustukseen. Molempiin olen tyytyväinen materiaalien osalta. Tässä mennään tavallaan pihistä tai panosta-tyylillä, sillä hintaeroa seteille tulee reilusti. Reima voittaa edullisuudellaan.

ReimaTecit ovat tuttuja päiväkodista, ja täytyy sanoa, että niiden laatu näkyy päivittäisessä käytössä. Reiman vaatteet kestävät tunnetusti hyvin vettä ja nuoskalumesta aiheutuvaa kosteutta. Värityksenä (jos saisin itse päättää) olisi merkiltä kuin merkiltä tummansininen. Ihan tuon likaantumisen vuoksi, ja siksi että sininen on vaan nyt in. Kollaasiin kuitenkin valkkasin tuon punaisen takin ja vihreät housut, jotta saisitte paremman kuvat vaatteista.

Valtavaa kulutusta Siirin ulkovaatteet tulevat siis kohtaamaan…veikkaan, että vielä talvella suuntaamme alennusmyynteihin ja hankimme kevättalvelle toisen setin. Tai saa nähdä, kelit vaikuttavat tähän paljon. Jäätynyt hiekka repii pukuja todella helposti ja kuluttaa laadukkaankin puvun pinnan helposti. Lumisena talvena olisikin paljon helpompaa valita vaatteita, riittäisi että ne ovat vain lämpimiä.

Ulkovaatteiden alle nyt suosittelen merinovillaista aluskerrastoa, kiitos lukijani, suosittelitte minulle hyviä pukuja! Ruskovilla taisi nousta ykköseksi. Meillä myydään töissä tosin noita Ullmaxin varusteita, ajattelin myös sellaiset meille hankkia. Kerraston päälle fleeceä tai villahaalari, jopa tuplana jos oikein kylmä on.  Ja tietysti päällimmäiseksi tuo ulkopuku. Toinen vaihtoehto on toki pukea kuorivaate ja sen päälle vielä kevyt untsikka. Huomatkaa tietysti, että puhun nyt sellaisesta vaatekerrasta, että sillä pärjätään tunteja ulkona. Metsäeskarilaiselle.

Jalkojen lämpimänä pitäminen on ehdottomasti vaikeinta, jokainen on niin yksilöllinen. Kuitenkin ulkoiluun tarkoitettu villapohjasukka ja sen päällä oleva mummon kutoma villasukka pitävät varpaat takuuvarmasti lämpimämpänä kuin ohuet puuvillasukat. Lasten villapohjasukkia saa edullisesti, mutta kannattaa niissäkin katsoa villan määrä prosentteina, mitä enemmän sen parempi.

Työkaverini, joka on ollut opettajana metsäeskarissa vuosia sanoi, että kyllä Kuomatkin ovat oikein lämpimät kengät…kunhan ne ovat uudet. Eli älkää kierrättäkö loppuunajettuja Kuomia lasten varpaiden mukavuuden kustannuksella. Sorelit varmasti menevät top3:een lämmönpitokykynsä puolesta, uskoisin että vaelluskengät tai ihan huopatossutkin suojaavat hyvin pakkaselta. Tärkeää on, että kenkään jää ilmaa.

Itse olen huomannut omalla kohdallani, että kylmimpinä päivinä Tretornin talvikumisaappaat ja villasukka ovat kaikista lämpimin vaihtoehto. Uskon tämän johtuvan pohjan materiaalista, eristävät kenties parhaiten maasta nousevaa kylmyyttä. Ja toki ovat pitkävartiset. Onhan se silti pöljän näköistä kulkea -30 asteen pakkasella kumisaappaissa.

Viime talven kuljimme Siirin kanssa Crocseissa, ja varmasti ne tulee hankittua myös tälle vuodelle. Oikein liukkailla keleillä huolestuttaa vain niiden pohjan tasaisuus, tulemme vielä liukastelemaan Ahveniston harjuja ylös ja alas. Liian tasapohjaiset kengät ovat tuossa maastossa helposti hengenvaaralliset. (Ellei sitten hanki piikkejä kengänpohjiin)

UGG:t ovat myös lämpimät, mutta ne eivät todellakaan kestä kulutusta tai kosteutta (ainakaan hyvännäköisinä), passaisin ne kenkävalinnoistani metsäeskarilaiselle. Tukea ne eivät myöskään jalalle anna. Varsinkaan ne kopiot. UGG:it pysyköön kaupunkikenkinä.

Päähän tietysti laitetaan merinovillainen kypärämyssy ja päälle vielä jokin myssy, mikä suojaa poskia. Käsiin valitsisin Hestran hanskat, nimenomaan nuo mitkä kuvassa. Hanskojen tulee ehdottomasti mennä joko hihansuun päälle tai alle. Hanskat voi käsitellä retkeilykaupoista saatavalla suihkeella, mikä parantaa niiden vedenpitävyyttä entisestään.

Ranteet, nilkat ja kaula tulisi pitää hyvin peitettynä. Metsäeskarissa oleva nykyinen työkaverini kuulemma käytti viime talvena itsekin fleecekauluria ja sen päällä vielä kaulahuivia. Nimenomaan viiman vuoksi, ja että niska on lämmin. Ja koska eskarilaiset syövät myös kodalla, tarvitaan paksujen hanskojen alle kevyemmät ”syömähanskat”, joko kynsikkäät tai ihan perinteiset tumput.

Lämpimänä pysymiseen on kaikenlaisia niksejä, mutta tietysti tärkein on, että pysyy liikkeessä. Ja mahdollisimman lyhyitä aikoja tulen äärellä…nuotiolta kun lähtee jo näinä syksyisinä päivinä, iskee helposti hytinä. Tuulelta pääsee hyvin suojaan metsään, siellä on aina lämpimämpi. Ja lapsethan luonnollisesti liikkuvat ihan kokoajan, jos metsässä joku palelee, niin aikuinen.

Olemme toki varustautuneet Loue-teltoin ja avaruusvilttikin löytyy repusta tiukkoja tilanteita varten. Jalat tulisi nostaa irti maasta aina kuin mahdollista, vaikka halon päälle kun istuskelee syömässä.

Uusien varusteiden lisäksi kaapista löytyy vielä Siirin viimevuotiset takit ja puvut, menevät vielä hetken…pian kyllä jäävät pieneksi. mini Rodinin camotakkia onkin jo käytetty kylmimpinä päivinä ilman alla olevaa fleeceä. On ollut ihmeellisen monipuolinen syksy kelien suhteen, kylmää, hyytävän kylmää, todella lämpimiä päiviä, tihkusadetta ja kaatosadetta. Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää.

Pihlajanmarjoista on ennen ennustettu lumen määrää tulevana talvena, mitä luulette miten käy?

Mutta jos saisin nyt heittää lempparipukuni tälle talvelle, olisi se tuo alla oleva Molo Kidsin sinisävyinen puku tai tuo ylhäällä ollut Ticketin kreisikuosinen haalari. Mini Rodinilta olisin valkannut tummansinisen Alaskan tai Canada Gooselta tuon (aivan liian kalliin) untsikkapuvun. Sinisenä. Toistinko sitä jo tarpeeksi? :D

Käväistessäni Marimekolla, tarttui mukaan uusi takki. Tämä takki on tarkoitettu talvisille kaupunkireissuille, vastapainoksi urheiluvaatteille. Takista kuitenkin huumaantuneena, pistin sen päälle mökillekin pikaiselle piipahdukselle.

Ennen reissua pyysin Villeä nappaamaan pari kuvaa minusta. Kameran edessä taas, mihinköhän tämä maailma on menossa! Tuntuu, että olemme kuvaamisen suhteen Villen kanssa löytämässä vihdoin yhteisymmärryksen. Tai sitten annan itselleni ja Villelle armoa enemmän kuin ennen.

Takissa olo on oikein mukava, rakastan isoja yläosia ja alle mahtuu lämpöistä paitaa kylmemmilläkin ilmoilla. Takki on naisellinen vaikkei se kovinkaan naisellisia muotoja korosta.

Mutta takki! Mitä pidätte?

Vinkkinä vaan, että Hertsikan tehtaanmyymälässä näitä vanhempia takkeja oli hyvässä alennuksessa.

Tiedättekö mikä arkinen, välttämätön ja jokaiselle perheelle pakollinen asia kauppalistalla, on minulla nyt mielessä. Samaiseen asiaan liittyy Mintulla ongelma, minkä ratkaisemisessa minä astun kuvioihin.

Lambi haastoi minut puhumaan pehmoisia täällä Hunajaisessa ja innolla otin haasteen vastaan.  Haaste liittyy Lambin uuden entistä pehmeämmän wc-paperin mainoskampanjaan. Kyllä, wc-paperin.

Miksi sitten liityin haasteeseen? Koin hauskaksi asiaksi, että voin jakaa yhden lapsuuskuvistani teille. Riikka 2 vee ja iso kasa tärkeitä pehmojani. Muistan niistä jokaikisen edelleen. Katsokaa noita korvia!

Muistatteko tunteen, kun menitte omaan sänkyyn nukkumaan, järjestelitte karvakaverit oikeaan järjestykseen viereenne ja olo oli hyvä ja turvallinen. Muistan vieläkin mille nuo karvaiset ystäväni tuoksuivat. Tärkein kai kaikista oli tuo ruskea koirapehmo, minkä myöhemmin vitivalkoinen kissani, Osku, otti myös omakseen. Myös enoni vanha kellertävä nalle oli todella arvokas minulle. Tein jopa siitä vuosia myöhemmin tutkielmankin kuvaamataidon tunneilla. :D

Kun Siirin menoa katselee vierestä, miettii miten paljon lapsuudenaikaisiin tavaroihin liittyy muistoja myöhemmin. Siirillä on kolme unikaveria: Kissa (ensimmäinen syntymän kunniaksi saatu unirätti), Pupu (Kissan jäätyä kotiin kauppareissun ajaksi hätäpäissä raivoavan lapsen tyynnyttäjäksi ostettu kakkosrätti) ja Kira (Samaa sarjaa kirahvirätti, edellisten jäätyä kotiin lomareissulle lähdettäessä). Kyllä, olemme hulluja, mutta näillä räteillä onkin sitten pärjätty 6-vuotiaaksi asti. Ei tullut neljättä tai viidettä hätärättiä.

Näitä ei pestä, ehei, ei tietenkään. Se aikuisen mielestä nuhjuinen ja ummehtuneelle haiseva rätti on lapselle henki ja elämä. Päiväkodissa huomaa myös usein tämän, uni ei vaan tule ilman sitä oikeaa unikaveria. Pidän huolen siitä, että Kissaa, Pupua tai Kiraa ei koskaan heitetä pois. Jääkööt ne Siirille muistoksi vauva-ajoista.

Minä muutin omaan sänkyyni pikkuveljeni synnyttyä 5-vuotiaana. Äitini kuvaili hetkeä päättäväiseksi, en ainakaan itse muista lipsuneeni päätöksestäni enää. Vieressäni majaili tuo samainen ruskea koira. Koira oli vain koira. En antanut leluilleni nimiä, silti ne olivat tärkeitä. Nuo vanhat muoviset vauvanuket ovat taas aika kuumottavia, kun kuvaakin katsoo. Nykyään en huolisi moista viereeni enää mistään hinnasta, silkkaa kauhuelokuvamatskua. :D

Mutta haaste ei ole haaste ilman koukkua:

Haluaisin nähdä teille rakkaat pehmokaverit Instagramin, bloginne tai Lambin facebookin puolella. Ottakaa kuva ja tägätkää se #pehmeäkuinlambi. On pieni vaiva napata yksi pehmoinen selfie ja voit  voittaa Joutsenen huikean untuvapeiton ja Lambin tuotepaketin. Osallistumisaikaa on tämän lokakuun verran. Kilpailun säännöt löydät täältä. Erityisesti haluan siirtää haasteen Mintulle, katsotaan vastaako hän enää paljastusteni jälkeen.

Mutta…se Mintun vessapaperiongelma (kaikella rakkaudella Minttua kohtaan, pus pus). En tätä täysin kykene käsittämään, ja se naurattaa minua kovin: Mintusta vessapaperipaketin kantaminen kaupasta kotiin on jotenkin noloa. Täällä Hämeenlinnassa olen tottunut siihen, että perheenäidit ja isät kulkevat wc-papereita ostoskärryt tursuten supermarkettien tarjousten perässä. Toki Alppilan hoodeilla moinen voi tuntua todella juntille. (Eikä ole auton takakonttia, minne piilottaa ostoksensa.)

Noh, auttaakseni ystävääni, olen päättänyt viedä hänelle aina paketin Lambia mennessäni kylään. Ei enää lautasliinoihin pyyhkimistä minulle, kiitos. :D Ja pylly kiittää.

Lambin uutuuspaperi on Joutsenmerkillä varustettu ja täysin suomalainen tuote. Satsaan tässä arkisessakin asiassakin aina laatuun, se on luonteeni. Maksan sitten rovon enemmän, mutta haluan tukea suomalaista tuotantoa. Tehdas sijaitsee Mäntässä. Mänttäläisille toivon hyvää työllisyystilannetta, suosikaa siis suomalaista.

Nyt niitä pehmokuvia, puhukaa siis minulle pehmeitä! Jos tartut haasteeseen, käythän linkittämässä postauksesi tähän alle. Lambin sivuilla voi käydä vielä testaamassa oman pehmeysasteensa, voitte arvata minun tulokseni. ;)

Ruudolfia vielä lainatakseni: ”Elämä on kuin paljon vessapaperii, eli hyvin pyyhkii!”

Syksy on jo todella pitkällä. Ruska on katoamassa, lehdet lähes tippuneet kotipihassakin. Niin tippui myös toinen Siirin etuhampaista. Hammaskeiju kävi kylässä samaan aikaan kun Siiri puhui unissaan autoista.

Ulkoilen nykyään nelinkertaisesti kuin aiemmin. Kuljen edelleen metsässä fiilistellen, tarkkaillen pieniä yksityiskohtia. Sydämessä on syksystä huolimatta kevätfiilis.

Olen saanut työskennellä tällä viikolla myös Aulangon metsäeskarissa, vaihtelua. Vaikken vaihtelua varsinaisesti kaivannutkaan. Toisen metsän lapset jopa opettivat minulle, mikä on Aku Ankka-nuotio, ja kannattaako sellaista tehdä.

Sain myös sylitellä pieniä kaksivuotiaita ja laulaa ihhahhaa, hepo hirnahtaa. Vaikka nautin olostani isojen lasten kanssa, nuo kaksivuotiaat ovat hurmaavia. Heidän innostuksensa kotitöihin ja mallioppimiseen muistuttaa siitä, että kuinka suuri vaikutus vanhemmalla on. Mitä vanhempi edellä, sitä lapsi perässä. Tänään haravoimme yhdessä ja hypimme lehtikasoihin.

Iltaisin matalalta paistava kullankeltainen syysvalo on häikäissyt koko kodin hetkeksi. Ja auringon painuessa mailleen, henki höyryten olen jo kaivannut auringon perään.

Arki.

On se vaan hyvä.

Koriste-esineet, toisille ehdoton hirvitys, itse rakastan pitää vaihtuvaa näyttelyä hyllyillämme. Tämä norsu on viettänyt varmaan viimeiset 30 vuotta mökillämme, nyt nappasin sen matkaan.

Norsu on Kupittaan Saven valmistama ja Kerttu Suvanto-Vaajakallion suunnittelema ontto norsupatsas.  Pohjassa lukee vain MADE IN FINLAND. Taitaa olla peräisin jostain 30-luvulta nopean googlettelun perusteella.

Tavallaan ihan hirvittävän ruma ja kaunis yhtäaikaa. Taas tavara, mikä muistuttaa vaaristani. Minulle on tärkeää, että tavaroissa on joko vitsiä tai sitten muistoja.

Mitäs pidätte?

Täällä yritän selviytyä eilisistä Ravintola Skogsterin avajaisista ja suunnata Helsinkiin. Indiedaysin gaalaan tarvitaan kengät, laukku ja mekko. Todennäköisesti en löydä niistä yhtäkään, sillä koskaan tilipäivän jälkeen kun rahaa kerrankin olisi, ei löydä mitään. Mutta mikä siinä on, että kun lompakossa asuu Matti, löytyisikin vaikka mitä kivaa?

Olen päässyt Top 5:en joukkoon! KIITOS ihan tuhannesti antamistanne äänistä, ja jos et ole vielä äänestänyt, vielä ehtii tänään! <3

Bellassa ollessani minulla oli aina postausten lopussa seuraamista helpottavat linkit, ajattelin laittaa tähän pitkästä aikaa: Eli blogiani voit myös seurata Bloglovinin, Blogilistan, Facebookin avulla. Epävirallisempaa menoa löytyy Instagramin puolelta. Ja sitten on Pinterest, Styleroom ja ja ja… :D