Kylmät tuulet puhaltavat, minä käperryn viltin alle takkatulen ääreen.
Olen lukenut runoja, pohtinyt elämää suurempia kysymyksiä, tuijotellut tähtiin.
Syksy valui tänään tuulilasiin moottoritiellä.
Jos linnut lentävät etelään talveksi, miksen minäkin?
// Siirin vaatteet saatu: Mainio Clothing.
Kävimme Siirin kanssa viime sunnuntaina tutustumassa entisen työkaverini äidin keramiikkastudioon hänen kotonaan. Järkyttävä kaatosade tuiskusi, ja silti renkolainen maalaismaisema näytti sumussa kauniille. Pellon keskellä työskentelee keraamikko Heli Vajala.
Olin saanut Otolta joululahjaksi täällä blogissakin useasti näkyneen keraamisen valkoisen linnun. Se on roikkunut joulukuusessa, ja joulujen välissä ikkunallamme. Jo saadessani tuon linnun halusin tutustua Helin muuhun tuotantoon. Ja nyt vihdoin sain aikaiseksi!
Ihastuttavampaa työtilaa saa hakea, avaraa ja kaunista. Juuri sellainen tila, missä uskon luovuuden helposti puhkeavan kukkaan. Ympärillä oli niin paljon kauniita esineitä, että piti pysähtyä ihan katsomaan rauhassa. Juuri poltettuja, hiomista odottavia tuotteita myyjäisiä varten…myös noita ihania lintusia.
Kotimatkalle lähdimme paperikassin kera, ihastuin valtavasti noihin pieniin savisiin maljakoihin. Jokainen on yksilöllinen, uuni tekee taikoja tuhkan ja lasitteen kanssa…valumia, halkeamia, tuhkasta jääneitä pilkkuja. Maljakot Heli oli polttanut maauunissa. Näin pikkuruiset maljakot jo joulupöydässämme koristeena pikkuruisilla kukilla koristettuna. Ihastuin myös tuohon purkkiin sekä pikkuiseen kulhoon, minkä oheen ilmeisesti kuuluu myös kaadin.
Pienet koriste-esineet, olen niihin heikkona. Jos olet sinäkin, käy ehdottomasti kurkkaamassa Helin pöytään Kaapelitehtaan myyjäisissä itsenäisyyspäivän tienoilla, ja meille hämeenlinnalaisille avautuu mahdollisuus ostaa hänen tuotteitaan Wetterhoffin perinteisillä joulumyyjäisillä.
Toki Renkoonkin voi piipahtaa, yhteyttä Heli Valajaan saa helposti hänen Facebook-sivun kautta. Sieltä voi varmasti kysellä myös tuotteita kotiin tilattuna. Helin työskentelytapoihin voi tutustua myös hänen nettisivullaan.
Minä tykkään, entä sinä?
Loppuviikosta iski flunssa, mieli jo painui maihin…eikö viikonloppuna pääsisikään gaalailemaan. Onneksi kuitenkin sain levättyä ajoissa ja lenssu ei pahentunut. Töihinkin pääsin torstaina.
Makoillessani sohvalla oli pakko silitellä uusinta tulokasta, Marimekon sinistä villaista vilttiä. Ville katsoi minua huuli pyöreänä, kun toistamiseen kehuin viltin tuntua. Pienet asiat ne taas voivatkin tehdä onnelliseksi.
Nyt pitää alkaa ehkä himmailemaan tämän sinisen värin kanssa, muuten käy kuin ysärillä suuressa osassa suomalaisia koteja. Sinistä katosta lattiaan. Sitä en missään tapauksessa halua. Ja vaikka sininen on kaunis väri, liika on liikaa.
Nyt kampaajalle, ja illalla kohti Helsinkiä! Ihanaa nähdä blogimimmejä ja nauttia Helsingin vilskeestä kolme päivää.
Näin mahtavan tittelin sain viime lauantaina Fredan Tivolissa järjestetyissä Indiedays Blog Awardseissa 2014. Olin täysin varma, että olin kolmantena, joten toinen sijoitus oli todella suuri yllätys! En todellakaan ollut uskoa sitä koko iltana, joten siitä syystä vaikutin hieman poissaolevalle. (Minulla asioiden käsittelyyn menee välillä pidempikin tovi.) Sunnuntaina vasta jotenkin aloin ymmärtää, miten paljosta olen teille lukijoilleni kiitoksen velkaa. Te teitte sen, te mahdollistitte pääsyn palkintosijoille. Olen siitä todella kiitollinen.
Sunnuntaina uskalsin kuiskata itselleni hiljaa, että olen onnistunut! Herätessäni teki mieli halata maailmaa ja mennä huutamaan Mintun parvekkeelta täysillä ulos sen, miten onnellinen olin!
Minulle on aina ollut tärkein asia, että kuvani ovat laadukkaita ja te palaisitte katsomaaan niitä. Kaiken palautteen perusteella näin on, ja se merkitsee minulle enemmän kuin uskottekaan.
Siis KIITOS kaikille, jotka äänestitte! Kiitos, että olette siellä! KIITOS!
Nautin tästä hommasta todella ja kaipaan itsekin välillä jotain boostia, mikä kantaa bloggaamista eteenpäin…tämä todellakin oli sellainen juttu!
Olen tässä viime viikolla saanut palautetta tästä blogipohjastani, olkoon se miten kaunis tahansa…se ei taida toimia kunnolla. Kännyköillä kuvat eivät lataudu jostain syystä ja kommentointi on vähentynyt, koska kommentointinappia on vaikea löytää. Boostiksi teille lukijoilleni: aion palauttaa perinteisemmän blogialustan Hunajaiseen, ja toivon, että annatte matkan varrella kommenttia sen ulkonäöstä ja toimivuudesta. Minulle on tärkeää se, että teknisten ongelmien vuoksi ette jätä postauksiani lukematta. Muista syistä kyllä saatte luvan ;)
Blogipohjan muutoksia miettiessä olen pohtinut myös sitä, mitä Hunajaisen vuosi 2015 voisi pitää sisällään. Tein uudenvuodenlupauksen jo nyt teitä ajatellen, ja myös itseäni. Haluan elämän rosoisuuden näkyä täällä enemmän, lisää vähemmän sliipattuja kuvia ja enemmän normaalia elämää. Nautin itsekin omien vanhojen postausteni lukemisesta, mistä huokuu arjen fiilistelyt. Eli astun askeleen kohti Hunajaisen juuria.
Olen myös oppinut, että te pidätte tätä ensisijaisesti sisustusblogina, se näkyy jo ihan tilastoissa. Sitä lisää, ainakin yritän. Tämä talviaikaan siirtyminen vain heti muistutti kuvaamisen vaikeudesta pilkkopimeässä kodissa.
Toivepostauksiin aion vastailla pikkuhiljaa, ja niitä toiveita saa tiputella vielä lisää. Kyselkää ihmeessä!
Tämä blogi on minulle henkireikä ja keino karata arjesta…ihanaa, että hyväksytte minut juuri sellaisena kuin olen, minulla ei ole missään vaiheessa ollut paineita vetää roolia lukijoiden vuoksi. Päinvastoin, olen oppinut, että mitä enemmän tähän touhuun itseään laittaa, sitä palkitsevampaa bloggaaminen voi olla. Meille molemmille.
Uskallan väittää, että on olemassa me. minä ja te siellä. Me Hunajaiset. Ja se on silkkaa rakkautta <3
Joten ensi kerralla palatessasi, on blogi erinäköinen. Siitä lähdetään taas eteenpäin! Energistä viikkoa kaikille :)
PS. Onnittelut vielä kerran kilpakumppaneilleni, Satulle ja Kertulle sekä kiitos Indiedaysin porukalle gaalan järjestämisestä.
Gaalaan valmistautuminen on aina jännittävää, haluaisi hankkia itselleen jotain uudenlaista, trendikästäkin. Alunperin minulla oli selkeä ajatus, että haluan pukea ylleni Daniel Palilloa, mutta koska oikeaa kokoa ja oikeaa vaatetta ei löytynytkään, päädyin tilaamaan Acolythista Marios-merkkisen pitkän mustan mekon.
Ihastuin tämän mekon yksityiskohtana oleviin hihoihin heti ensisilmäyksellä. Jalkaan sujautin mustat Martensit ja olo oli turvallinen ja kodikas. Minua ei voi paljettiunelmissa kuvitellakaan, tämä oli tarpeeksi erikoinen ja simppeli. Ja pystyin yllättämään kaikki, ei Marimekkoa tällä kertaa! Voitteko uskoa!
Acolythissa on nyt Halloween-alennukset menossa, joten koodilla slash20 saat -20% alennuksen. Kannattaa hyödyntää!
Marios-merkin takana ovat suunnittelijat Mayo Louzou ja Leszek Chmielewski. Brändi sai alkunsa vuonna 2001 Japanissa. Vaatteet ovat moderneja ja ne on suunniteltu sopivaksi sekä miehille että naisille. Suunnittelijapari työskentelee nykyään Milanossa.
Acolythin verkkokauppa oli pelastukseni, sillä eipä täältä aina ehdi putiikkikierrokselle työpäivien päätteeksi. Himoitsen nettikaupan valikoimista itselleni kenkiä, saa nähdä raskinko näiden gaalajuhlamenojen päälle enää shoppailla. Olen muuttunut kuluttajana pikkuhiljaa, satsaan laatuun ja sijoitan isompiakin summia vaatteisiin. Pohdin kuitenkin ostopäätöstä nykyään todella tarkkaan, ja vikaostoksia teen nykyään todella harvoin…tuskin koskaan.
Olen myös huomannut, että olen löytänyt oman pukeutumistyylini pikkuhiljaa, ja sekös tekee vaatteiden hankkimisesta paljon helpompaa. Tässä vielä gaalasta kuvia kuvausseinältä, kuvat on ottanut Pauli Siuruainen. Onnistuin jälleen kerran näyttämään varsinaiselle pallinaamalle, mutta näin se menee kun joku tuntematon kuvaa :D
Pyysin tässä taannoin lukijoita heittämään postausehdotuksia, mitä haluaisitte kuulla tai nähdä. Aloitan siis tästä: Miten löysin blogiharrastuksen, mistä se lähti ja mille blogin kirjoittamisen aloittaminen tuntui.
Olen joskus täällä kertonut aiemminkin, miten aktiivinen olen ollut somessa jo vuosia. Minulle valokuvien jakaminen on ollut todella luontaista, ja jo ennen blogeja olin erittäin aktiivinen nostalgisessa Irc-Galleriassa.
Galtsussa kuvien lisäksi kirjoitin julkista päiväkirjaa, kertoilin elämästämme huumorilla höystetyin sanankääntein. Sellaista tavallista rakastuneen pariskunnan opiskelijaelämää Lahdessa ja myöhemmin Hämeenlinnassa. Vuosina 2004-2008 gallerian päiväkirja päivittyi ahkeraan, ja seuraajiankin oli ihan mukavasti muistaakseni. Pupulandian Jenni juuri taannoin kertoi muistavansa minut Galleriasta. Hauska juttu sekin!
Jutut sivusivat juhlimista, arjen havaintoja, ystäviä, ja omia fiiliksiä. Päiväkirjasta puuttui aluksi kuvat, mutta vähitellen niitäkin pystyi teksteihin lisäämään. Tässä vaiheessa blogin kirjoittaminen kävi ensimmäisen kerran mielessä.
Räppimamma-blogi syntyi 2008. Ensimmäinen postaus taisi kertoa hetkestä, minkä olin kokenut Villen tapaamista edeltävänä kesänä. Sitä miten istuin parvekeella yksinäisyyttä potien, ja miettien mielessäni, että olisiko minulle joku ihminen tuolla jossakin. Nämä tekstit piilotin sitten myöhemmin ja blogi jäi hiljaiselolle. Koin, että blogille ei ollut selkeää suuntaa.
Samoihin aikoihin Facebookissa tuli jaettua paljon kuvia raskausajastani, Siirin ensimmäisistä hetkistä. 2009 teimme päätöksen ostaa tämän asunnon, ja kesällä 2010 muutimme Hunajaan. Silloin löysin punaisen langan, kodinlaittelun. Tämä oli luonnollinen askel uudesta kodistaan innostuneelle naiselle.
Monikaan ystäväni siihen aikaan ei jakanut samoja intressejä sisustuksen suhteen ja kaipailin vuorovaikutusta ihmisten kanssa, jotka fiilistelivät myös design-huonekaluja ja Marimekon vaatteita. Hunajaista oli vihdoin syntynyt.
Mille tämä sitten tuntui? Alusta alkaen olin todella aktiivinen ja innoissani. Arjen keskellä olen kuvannut paljon ja kuvien jakaminen blogissa oli hyvin luonnollista gallerioiden ja facebookien jälkeen. En ole koskaan pelännyt jakaa elämääni, en ole pelännyt kritiikkiä, enkä varsinkaan mitään kotimurtoja tai murhaajia. Avoimesti vain eteenpäin siis blogin alkuvaiheilla mentiin!
Koska siihen aikaan en tiennyt juuri mitään blogeja entuudestaan, oli helppoa lähteä toteuttamaan vain omaa linjaa. Toki pikkuhiljaa alkoi tupsahdella mahtavia blogeja vastaan, muistan esimerkiksi kun olen löytänyt Varpusen blogin ensimmäistä kertaa. Taisin lukea sen alusta loppuun kertaheitolla. Ja kyllä, inspiroiduin kovasti. Tässä vaiheessa vasta kiinnostuin toisista blogeista todenteolla.
Kodinlaitteluun siihen aikaan sai vielä jotenkin vähemmän tietoa mistään, yritykset eivät promonneet näin ahkeraan kuin nykyään. Finnish Design Shopin valikoimien ja Dekon avulla lähdin etsimään meille huonekaluja, ja pikkuhiljaa lopputulos on nykypäivänä kotonamme.
Kuvasin jo tuolloin lapsiperheen arkea, Siirin kasvua ja luontoa todella paljon. Ja harmikseni kävi blogini kanssa katastrofi, kaikki kuvat katosivat! Kun pitkä bloggaushistoria katoaa yhtenä hetkenä bittiavaruuteen, sen yli pääseminen ei ollut helppoa. Mitä nyt? Lopetanko tähän?
Pikkuhiljaa suosta noustiin uusien postausten avulla, kävijät löysivät blogini uudelleen ja Indiedaysin Inspiration-sivusto lanseerattiin. Liityin siihen, ja blogi alkoi kasvaa…ja pikkuhiljaa se kasvoi todella paljon isommaksi kävijäluvuiltaan, kuin olin koskaan uskaltanut toivoa. Tässä vaiheessa myös markkinointiyhteistyöt alkoivat näkyä Hunajaisessa, olin niistä todella innoissani jo tuolloin. Minulla on ollut onnea, yhteyttä ovat ottaneet juuri ne firmat, joiden kanssa toivoinkin tekeväni joskus yhteistyötä. Tai eihän niitä asioita edes miettinyt blogia aloittaessa.
Jos jotain nopeaa vinkkiä voisi sanoa teille lukijoilleni, jotka bloggaatte…olisivat ne ehkä tässä:
1. Blogatkaa siitä, mistä olette oikeasti innoissanne.
2. Olkaa rohkeasti omia itsejänne. Älä kopioi tai esitä toisen ideaa omananne.
3. Avatkaa elämästänne juuri sen verran kuin itsestä hyvälle tuntuu.
4. Olkaa aktiivisia. (!!!)
5. Panostakaa kuviin. Isot laadukkaat kuvat ovat kaiken a ja ö.
6. Pitäkää tekstit suht lyhyinä.
7. Verkostoitukaa, kommentoikaa ahkerasti toisten blogeja. (Mutta ei vain kävijöiden toivossa, ottakaa irti se kaikki, mitä toinen bloggaaja teille voi antaa vuorovaikutuksellaan)
8. Pitäkää taukoa silloin kuin sille tuntuu.
9. Tehkää tätä intohimosta kuvaamista tai kirjoittamista kohtaan. Ei materian toivossa.
10. Googlen optimoinnilla kuitenkin voi saada kävijöitä jo heti alkuunsa enemmän. Kuvat kannattaa nimetä.
11. Lisää blogisi kaikille mahdollisille blogilistoille.
Joskus minusta tuntui, ettei blogiini löydä kukaan…ja kas vain toisin kävi. Silti toisinaan vielä tuntuu, että onkohan siellä ruudun takana ketään. Lukijat voivat olla myös hyvin näkymätöntä sakkia. Itse syyllistyn siihen, etten ehdi vastaamaan kommentteihin tarpeeksi ajoissa, keskustelua ei tällöin synny niin helposti.
Ja kun alkaa miettimään lukijoita liikaa, ahdistuu vain. Aina on mietittävä, että kenelle blogia ensisijaisesti on alkanut kirjoittaa. Itsellesi tottakai. Sillä tiellä on vain pysyttävä. Kommentit voivat olla raakoja ja keskustelupalstat laulavat shaissea elämästäsi, raha-asioistasi ja parisuhteestasi…mitä sitten. Tiedät itse totuuden omasta elämästäsi ja pitää pysyä vahvana kritiikin edessä.
Olen ollut todella onnekas, väitän, että minulla on parhaat lukijat ikinä. Saan niin harvoin mauttomia tai törkeitä kommentteja. Kestän kyllä kritiikin hyvinkin, jaan eriävät kommentit Villelle ja onneksi on vierellä ihminen, joka sanoo ”Unohda tuollaiset!” tai ”Itseasiassa lukija on täysin oikeassa!” :D
Bloggaaminen vaatii tiettyä heittäytymistä tuntemattomaan, ja kuten kirjoitin, en ole sitä koskaan pelännyt. Päinvastoin, itsensä heittäminen ”susille” on todella vapauttavaa! Terapiaa blogini on antanut minulle myös. Muistatte varmasti A Beautiful Body-haasteen. (Ihanaa muuten huomata laihtuneensa tuosta kuvasta.)
Kirjoitan toisinaan blogia niin, että kyyneleet valuvat. Joskus onnesta, joskus surusta. Voisin uskaltaa väittää, että teen tätä siis itselleni. Ja bloggaaminen antaa niin paljon. Viime kädessä olen saanut tätä kautta ystäviä, joita ilman en enää voisi elää. Sillä samat intressit vetävät ihmisiä yhteen, ei ihme, että bloggaajat viihtyvät toistensa seurassa. On tämä niin ihmeellisen outoa hommaa, että blogiton ihminen ei voi sitä täysin ymmärtää. Vai mitä luulette?
Bloggaaminen on kasvattanut itsetuntoani, olen huomannut, etten ole aivan päästäni pipi vaikka kirjoitankin rohkean avoimesti. Avoimempikin voisin olla. Minun on silti suojeltava läheisiäni, heidän kustannuksellaan en halua tätä työtä tehdä. Joten parisuhdeongelmat tai lapsuudenajan traumat jäänevät pimentoon teiltä. ;)
Jos itse haen blogeilta ulospääsyä arjen harmaudesta, toivon että voin tarjota sitä teillekin. Valittaminen ei ole oikea tapa blogata, vaikkakin negatiiviset tuntemuksetkin pitää uskaltaa jakaa.
Minusta tämä tuntuu edelleen hyvälle! Elämää somessa vuodesta 2004…eli kymmenen vuotta olen tätä tavalla tai toisella toteuttanut. IHAN ÄLYTTÖMÄN HULLUA! Silti niin koukuttavaa, että kone on kulkenut mukana mökillekin, vaikkei minulla enää ole mitään portaalien minimipostausmääriä. Koukuttava harrastus tai työ siis kerrassaan!
Huomenta! Takana on yö päiväkodilla, vietimme lasten kanssa Halloweenia herkutellen ja seikkaillen taskulamppujen kanssa lähimaastossa. Ihana palata aurinkoiseen kotiin ja ottaa rennosti, kun ei ole mitään ihmeellisempää ohjelmaa.
Piti tulla vinkkaamaan teille Finnish Design Shopin alesta, koodilla FDSHUNAJAISTA2014 saat -20% alennuksen Kekkilän Viherseinästä, Taimihyllystä sekä Ruukkuportaasta.
Olimme näköjään molemmat Sukin kanssa valinneet kotiimme tuon Ruukkuportaan. Itse ihastuin siihen ajatukseen, että voin keväämmällä täyttää kodin yrtein, nyt porras toimii hyllynä lisääntyville viherkasveillemme. Pagodi-puusta on tullutkin jo blogihitti, eikä ihme, sillä kaunis se onkin!
Käykää kurkkaamassa Kekkilän tuotteet täältä, ja ihmeessä kannattaa tarttua aleen nyt, sillä kevättä kohti tässä mennään todella kovaa vauhtia. Ei uskoisi, että syksykin on vaihtumassa talveksi. Ruukkuportaan voi koristella vaikka hyasintein jouluksi. Tuoksua ja tunnelmaa kotiin helpolla. Vihersisustamisen ollessa tapetilla on ihanaa saada lisää tilaa kodin kasveille.
Kampanjakoodi on voimassa marraskuun eli 1.–30.11.2014. Tilatessasi saat kaupan päälle FDS:n Design Stories-lehden, ja yli 100 euron tilauksille maksuttoman toimituksen kotimaassa. Paketin voi myös tilata suoraan kotiovelle…onko helpompaa shoppailua olemassakaan kun on kyse isoista tuotteista. Ei siis tarvitse kaupasta raahata itse hiki hatussa. Ja tuosta lehdestä vielä sen verran, että ihana Kaisu on ottanut kuvia lehteen.
Nyt sohvalle lueskelemaan, sisustuslehtiä tietenkin! Toivottelen aurinkoista viikonloppua teille kaikille, ja ihanaa, että blogipohjan muutoksen myötä olette taas kommentoineet enemmän! (Taisi olla hyvä muutos.)
// Yhteistyössä Hunajaista, Kekkilä ja Finnish Design Shop
Kirjoittelin aiemmin ihanasta Cecilie Manzin suunnittelemasta Aitio-sarjasta täällä ja täällä. Olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuumme laittaa keittiöön väliseinälle hyllyn. Alunperin oli ajatus, että seinä jäisi tyhjäksi täysin. Minulla on aika runsas vaihe menossa, ja haluan pientavaroiden näkyvän täysin valkoisessa keittiössämme.
Mutta koska Iittala on ihana, saan arpoa yhdelle lukijalleni tuollaisen Aitio-hyllyn!
Arvonta alkaa heti ja päättyy kahden viikon päästä lauantaina 15.11. klo 24. Osallistua voi jättämällä nimimerkin ja sähköpostiosoitteensa (näkyy vain minulle).
Toivon oikein paljon arpaonnea kaikille tasapuolisesti :)
// yhteistyössä Iittala
Viikonloppu sujahti siivillä, kuten aiemmin mainitsin, olimme juhlimassa Halloweenia eskarilaisteni kanssa yöhoidossa. Lauantaina herkuttelimme R.Kokon kurpitsakakulla ja sen päälle koko sakki painui pitkille päikkäreille.
Parasta Halloweenissa on nimenomaan se, että lapset ovat innoissaan tuosta jännittävästä tunnelmasta. Päiväkodin kauhukammiossa testattiin omaa uskallusta ja saatiin onnistumisen kokemuksia kun uskalsi muun muassa upottaa kätensä helmipuurosta tehtyihin limaisiin ”lohikäärmeen muniin”. ”Minä uskalsin Riikka!”-hihkaisuja ja leveitä hymyjä. Kyllä Halloween on lasten juhlaa parhaimmillaan!
Instasta näittekin varmaan jo meidän kasvomaalaukset, menimme juhliin Candyskull-meikeillä.
Miten teidän Halloween sujui? Aikuisten naamiaisissa vai lasten kanssa?
PS: Hämeenlinnalaisille vinkki, että R.Kokon Facebook-sivuilla arvotaan viittä isänpäiväkakkua, kannattaa osallistua!
”Aika legendaarista seurata sun juhlimista Facebookin välityksellä”
”Oliko taas rankka viikonloppu?”
”Taisi olla aika nestemäinen kesäloma?”
”TAASKO sä olit baarissa?”
”Mä en tajua miten sä pääset juhlimaan noin usein!”
”Mä olen huolissani susta, kun juhlit niin paljon.”
”Miten sä saat hoidettua lastenvahdit ja kotiarjen kun käyt ulkona noin paljon?”
Nämä ja paljon muita ihania kommentteja…ajattelin kirjoittaa juhlimisestani. Tämä on selittelypostaus, tai sitten ei…ihan miten haluatte sen nähdä. Kerron vain oman näkökulmani.
Instagramiin päivittelen toisinaan paljon vapaammin olemisestani ja menemisistäni. Toki siellä näkyy todellinen arkeni paremmin, varsinkin kun sitä voi seurata myös ystävieni kautta.
Vuosi 2014 on ollut todella mahtava! Ystävyys kahden bimbon kanssa on kukoistanut, olemme saaneet tavata usein ja siinä ohella myös juhlineetkin. Mutta mitä juhliminen tarkoittaa minun kohdallani.
Työkaverini päivitteli kuinka paljon olen ollut kesällä menossa. Ihmettelin kovasti, että mistä sellainen mielikuva on. Kyllä, kävin Wanajassa, kävin Blockfesteillä, olimme Kiteellä ja lähimökillämme. Pisaraakaan alkoholia en juonut noilla menoillani (tai öhöm, Kiteellä tuli nautittua saunanjälkeisiä muutamat), vaikka useakin ihminen näin oli luullut.
Minua alkoi suunnattomasti ärsyttää suomalainen ajatus siitä, että kivaa ei voi pitää ilman änkyräkänniä. Toimin jokaisella festari- ja baarireissulla kuskina ja nautin olostani siitä huolimatta. Ihmiset tekevät todella hätiköityjä päätöksiä sen mukaan, jos tägään itseni jonnekin tapahtumaan tai paikkaan. Tuntuuko teistä tämä tutulle?
Minusta ei saa Perus Perheenäitiä tekemälläkään. Olen se räppimamma loppuun asti. Viihdyn keikoilla, elän musiikista ja tarvitsen tuulettumista. Se, että juhlin ystävieni kanssa, ei tee minusta huonompaa äitiä tai lastentarhanopettajaa. Päinvastoin. Olen töissäkin paljon energisempi ja kotona Villekin pääsee helpommalla, kun olen saanut tuhlata negatiivisen energiani ilmoille muilla tavoin.
Jos lähden ulos, lähden kun Siiri on nukahtanut, ja kyllä…pystyn hoitamaan ja olemaan hänen kanssaan myös seuraavana aamuna. Pidemmät reissut ovat tietysti asia erikseen, mutta en koe olevani lapseni luota liian paljon poissa.
Tähän myös auttaa se, että vietämme päiväkodissa päivämmekin yhdessä, se on 8 tuntia kauemmin kuin työssäkäyvillä äideillä normaalisti on aikaa lapsilleen. Kiitos kuuluu työnantajalleni, ja tämä on toiminut hienosti.
En myöskään arkisin käy paljoa missään ilman Siiriä, päinvastoin annan kaiken arkeni tyttärelleni. Ja Ville, hän on myös jokaikisessä menossani mukana. Ystäväni tietävät tämän hyvin, Ville on todella paljon enemmän meidän kanssa kuin perusmiehet ovat – uskallan väittää!
Ville on myös siitä ihana mies, hän on alusta alkaen ymmärtänyt kenen kanssa hän on mennyt naimisiin. Minä olen meistä se sosiaalisempi ja menohaluisempi. Ville nauttii olostaan kotisohvalla omia ohjelmiaan katsellen, Hämeenlinnan yöelämää hän ei ainakaan kaipaa.
Kerran kuussa käymme Villen keikoilla Lahdessa yhdessä, olemme yleensä vuorotellen kuskeja. Tämä on Villen henkireikä, kuten minunkin. Artistien kanssa ajatustenvaihtoa, leppoisaa oleskelua, musiikkia, naurua, hulluttelua. Yritän toki päästää Villen Helsinkiin aina kun hän haluaa, usein käy niin, että tuputan Villelle vapaailtaa kavereiden kanssa…ja hän silti jää kotiin.
Kun sitten menemme ulos, ovat valokuvat aina överiksi vedettyjä poseerauksia, kyllähän siinä usempikin luulee meidän olevan täysin naamat. Suomalainenhan ei voi olla isoin elkein ilman rohkaisuryyppyä?
Myös juhlat, joissa tarjoillaan alkoholia…avajaiset ja tuotteiden lanseeraustilaisuudet näyttävät kosteammille kuin ovatkaan. Jos matkalla Marimekon muotinäytökseen juo puolikkaan siiderin, ei se ehkä välity kuvista missä ihmisillä on kaikilla pullot kourassa. Tietysti moni ajattelee, että siellä ne taas juhlivat aamuun asti…
Haluan vain herätellä tässä asiassa lukijoita ja tuttavianikin avaamaan silmiään sille, mikä kuvien takana oleva todellisuus voi olla. Tuopissa voi myös oluen sijaan olla kokista tai vichyä kuten yllä.
Ja mitä sitten vaikka oliskin bisseä, viiniä tai skumppaa…eikö äiti saa juhlia? Vai vieläkö elämme niin ahdasmielisessä maailmassa, että juhliminen lasten saamisen jälkeen on vain miesten juttu?
Kertokaa, jos tämä herättää teissä ajatuksia! Saa esittää eriäviä mielipiteitä rohkeasti, tämä on kuitenkin minun näkemykseni.
Itse sanoisin monelle ystävälleni, jotka viettävät hiirulaisäidin elämää tuulipuvuissaan…menkää ulos useammin! Laittautukaa! Tanssikaa! Hillukaa kaupungilla kesäyönä auringonnousuun…kyllä se kotielämä tuntuu taas hyvälle sen jälkeen. Ja kumma juttu, miehetkin pitävät usein viehättävämpinä tuulettunutta puolisoa. ;)
Miian kanssa tilasimme lapsillemme mahtavat inkkaripäähineet Nepalista asti. Superpaksu pipo lämmittää varmasti talvella. Pipo on myös kerännyt huomiota kaikkialla missä Siiri kulkeekaan. Viikonloppuna uhmasimme tuulta ja sadetta ja tuli todettua, että lampaanvillan aromit vahvistuivat voimakkaasti kosteassa pipossa :D Tuulesta johtui myös Siirin tiukka ilme, kukapa sitä pystyisi hymyilemään vastatuulessa ja kaatosateessa.
Villaa on hankittu kaappiin myös toisessa muodossa, Siiri sai jo synttärilahjaksi villapuvun, mutten ole ehtinyt sitä tänne vinkata. Ideaparkin reissulla löysin Blaa!-merkkisen kokohaalarin, ja tuo kuvio kolahti heti. Siirikin oli oikein tyytyväinen, ja villapuku on helppo sujauttaa kotipihan leikkeihin kuorivaatteiden alle.
Hämeenlinnaan avattiin uusi kauppakeskus moottoritien katteelle ja Goodmanin tiloissa aloitti useampikin uusi yritys. Saimme Siirin kanssa kutsun Hius- ja kauneushuone Kristalliin viettämään tyttöjen hemmottelupäivää, ja sopivasti tämä sattui todella sateiselle ja ankealle lokakuiselle päivälle.
Sisällä oli ihanan rauhallinen spahenkinen tunnelma, ja siihen on Arja Salmenoja varmasti pyrkinytkin. Ihanaa varmasti yrittäjälle avata liike täysin uusiin tiloihin. Liike oli avara, mutta sopivan kodikas. Itse kaipaan kampaajalta afroamerikkalaiseen henkeen juoruilua muiden naisten kera, ja siinä samassa kelpaa kaunistua. Tärkeää on myös mahdollisuus rentoutua hiljaisesti, kun sille tuntuu. Joskus itsekin kaipaan totaalista pakopaikkaa arjen kiireestä.
Ulkona pauhaavan syyssateen unohdinkin, kun suljin silmäni pesupaikalla ja nautiskelin pään hieronnasta ja hierovasta(!) pesupaikan tuolista. Kuulun nimittäin niihin kampaamoasiakkaisiin, jotka saattavat nukahtaa hiuksia pestäessä. Sillä välin kun minun hiuksiani laiteltiin, ihana Veera lakkasi Siirin kynnet ja lapsikin pysyi viihdytettynä. Siirikin pääsi siis täydellisen hemmottelun kohteeksi, ja katsellessani lastani nautiskelemassa kaikesta huomiosta, tuli niin hyvä mieli. Tällaista useammin. Kahdenkeskistä aikaa.
Meille molemmille taiottiin lähes identtiset leikkaukset ja oma tukkani värjättiin hieman tummemmalla kylmällä sävyllä. Kaipaan talveksi hieman väriä enemmän, kesällä voi sitten olla taas täysin valkopäinen.
Tutustuin kauneushoitolan muihin palveluihin myös, varasinkin ajan itselleni hierontaan ensi viikonlopulle. Henkilökunta on nuorekasta ja kaikki supersymppiksiä! En malta odottaa ensi lauantaita, kun pääsen testaamaan noita Comfort Zonen ihonhoitotuotteita. Hyllyllä olleet kauniit pahviset pakkaukset ja pullojen puiset korkit kiinnittivät heti huomioni. Ekoystävällisiä ja kauniisti pakattuja, tekisi mieli kokeilla ja ostaa kotiin kosteusvoide tai öljy.
Ennen leikkauksen tekemistä minun hiusteni ja päänahkani kunto testattiin, ilokseni sain kuulla, että hiuspohjani on erittäin hyvässä kunnossa…hiustenlähtöä ihmetelleenä olin pelännyt, että jokin on vialla. Kaipa minulla on menossa vain vaihe, kun hiukset uusiutuvat isommalla kädellä. Latvojen kunto olikin vähän niin ja näin kaikkien värjäilyiden jälkeen. Siinä mielessä oli todella hyvä leikata reilusti pituutta pois.
Olin oikein tyytyväinen lopputulokseen, joskin ehkä pörröisemmin itse laitan aina tukkani. Siirin leikkaus myös oli juuri nappi ja hänenkin ohut tukkansa näytti oikein paksulle leikkauksen jälkeen. Hanne selvästi osaa leikkaamisen taidon! Lähdimme iloisin mielin jatkamaan tyttöjen päivää Goodmania kierrellen ja syöden ulkona. Täydellinen sunnuntai!
Kiitos Hius- ja Kauneushuone Kristallin väelle, onnea vielä kerran Arjalle uuden kampaamon johdosta!
Torvi kylpee tänään tummanpuhuvissa tunnelmissa, kun Aztra ja Eevil Stöö astuvat lavalle. MNTTT levy oli niin kova juttu ainakin itselle, että odotan iltaa todella innoissani. Intoa lisää myös se, että RPK on paikalla de-keikalla grime-settinsä kera. Huh huh, tulee kova ilta!
Pian nappaamme tuon hiihtopipopäisen hahmon kyytiimme ja ajelemme kohti Lahtea. Tulkaa tekin!
Muista, legendat ei kuole…!
Perjantaina pääsimme Siirin kanssa ajoissa kotiin ja piipahdimme Goodmanissa hankkimassa viimeiset isänpäivälahjat Carlingsista. Toki meidän säkällä tuli palohälytys ja vietimme pidemmän tovin värjötellen kauppakeskuksen ulkopuolella, tavallaan silti hupaisa alku viikonlopulle. Olen innoissani siitä, että tänne on moinen ostoskeskus saatu. Tuntuu, että kaikki kaupunkilaiset puhuvat tästä ja alkuhuuma ei ole laantumassa laisinkaan.
Perjantai-ilta vietettiin leffoja katsellen ja Siiriä halien. Oli ihanaa mennä aikaisin unille ja nukkua suht pitkään. Varsinaista hemmottelua oli tiedossa myös, kun palasin vielä Kristalliin sellaiseen hemmotteluun ettei ole aikoihin nähty. Olin varannut 1,5 tuntia itselleni aikaa hierontaan. Veera teki minulle kokovartalokuorinnan sekä hieronnan ja siinä maatessani hoitopöydällä olin transsissa.
Muutenkin viikonloppu kului jotenkin epätodellisissa tunnelmissa, illalla veimme Siirin yöhoitoon vanhemmilleni ja ajoimme Lahteen Need A Beateihin. MNTTT-keikan tumma tunnelma jotenkin jatkoi utuista menoa. Ilta sujui minun kohdallani hyvinkin rauhallisesti (kuskina kun olin taas) ja oli ihan järkevä ratkaisu isänpäivän kannalta. Hieronnan jälkeen muutenkaan ei kannata juoda alkoholia tai tanssia koko iltaa.
Parasta viikonlopuissa onkin tuo jännä utuisuus näin marraskuisina vapaapäivinä. Kotikin on siisti ja voi vain olla. Työn vastapainona kaipaankin hyvin hiljaista villasukkameininkiä, kuten olen täällä miljoonasti todennut. Leppoisaa!
Isänpäivästä siis vielä myöhemmin lisää, seurailinkin monien Instagram-tyyppien ihania sunnuntaisia tunnelmia, itse tallensin kaiken järkkärille, joten laittelen niitä tänne myöhemmin.
Kertokaas, mitä te ostitte isä-ihmisille lahjaksi?
Lahden reissun jälkeen haimme Siirin Mammulasta kotin, ja nautimme isänpäivästä brunssin ohella. Sumuinen päivä jatkoi viikonlopun teemaa, rauhallista ja hiljaista.
Siiri oli tehnyt päiväkodissa jätkänshakki-pelilaudan nappuloineen ja isin kanssa pelasivatkin sitä innoissaan moneen otteeseen. Tämän pelin eteen olivat lapset nähneet hurjasti vaivaa: itse sahattu, hiottu, maalattu ja suunniteltu peli oli lapsille todella tärkeä.
Katsellessani noita kahta, isänpäivä tuntui lasten juhlalle sillä lahjan antamisen ilo oli niin valtava! Laudan lisäksi ostin Villelle farkut ja paketista löytyi myös yllärinä mahtava BMXT-teeppari. Kiitos vain Radam Kurrille sen metsästämisestä! :)
Kävimme vielä onnittelemassa vaaria iltapäivällä, yhdessä syöminen on mukavaa, kun pöydässä on vanhempani, veljeni ja mummuni. Kallisarvoisia hetkiä kiireisen arjen keskellä!
Muuten Hunajaan kuuluukin hyvin vähän mitään ihmeellistä, töissä viikko on mennyt uimakouluillen ja illlalla onkin maattu koomassa viltin alla. Blogi-into ollut vaihteeksi hieman kadoksissa, mutta kyllä se tästä taas. Viikonloppuna on meinaan tiedossa jotain ihan mahtavaa ja kannattaa pitää silmällä Hunajaisen Instagramia lauantaina ;)
Ja jos jotain kotonamme on noin sisustuksen näkökulmasta tapahtunut, ovat verhot taas vaihdelleet paikkaa. Pienetkin asiat tuovat piristystä arkeen! Mutta nyt yöunille, että jaksaa taas polskia huomenna!
Hyvää yötä :)
PS. Muistattehan osallistua Iittalan arvontaan!
Blogissa on ollut hyvin hiljaista viime viikolla, uimakoulut ovat verottaneet voimia, ja koneella istuminen on tuntunut toisarvoiselle lepäämisen rinnalla. Silti mielessä valmistautui pitkin viikkoa lauantaita varten, minulla oli Arlan sponssaamana mahdollisuus kutsua yhteen bloggaajia kotiimme viettämään pikkujoulukauden avausta. Vaikkei varsinaisista pikkareista ollutkaan kyse, itse aloin valmisteluiden lomassa jo tehdä joulua mielessäni.
Juhlat ovat aina iso stressin aihe, kun itse ei ole mikään kummoinen ruoanlaittaja. Onneksi sain avukseni aivan ihanan Hannan, joka loihti meille lauantaipäivän aikana mahtavan menun. Haimme Hannan rautatieasemalta jo aamupäivällä, ja päivä sujui musiikkia kuunnellen ja Hannaa autellen. Tai Ville autteli enimmäkseen, minä siivoilin. Ehdottomasti luksusta!
Hanna oli suunnitellut Menun sopivaksi illanistujaisiin, vieraiden erityisruokavaliot huomioiden ja hunajaakin ruokien valmistukseen käytettiin, kuten Hunajassa kuuluukin. ;) Reseptit ilmestyvät pian Hannan blogiin, käykää ehdottomasti nappaamassa! Oma suosikkini oli tietysti (sokerihiiri kuin olen) Piparkakkuinen Pavlova-kakku…ai luoja miten hyvää! Jonkin resepteistä jaan teille vielä täällä oman blogini puolella.
Mutta ei ruokia ilman juomia, Hartwall lähti mukaan juhlien järkkäilyihin, Happy Joen ja Solin voimilla valvoimme aamuviiteen laulaen Singstaria :D Onneksi Pommacin pullot ovat myös nykyään salonkikelpoisia, toivottavasti Rosé-pommacia saadaan myös lasipullohin pian.
Illan ehdoton kohokohta oli yllätys vieraille, tai pikkuisen vihjailin livemusiikkia tulevan jossain vaiheessa…ja kympin jälkeen olkkariimme pamahti ehdottomasti omiin suosikkikokoonpanoihin kuuluva Aivovuoto. Katsoin siinä keikan lomassa Minttua ja Essiä, emme oikein voineet uskoa sitä edes todeksi. Myös Villelle tällaiset jutut merkkaavat todella paljon! Osalle porukasta tietysti esiintyjä oli vieras, ja keikan alkujännityksen sekä pakollisten kameraräpsyjen jälkeen loppua kohti porukka uskalsi heittäytyä mukaan. Me suomalaiset kun helposti menemme intiimimmissä tilanteissa hämillemme. En tiedä onko ihan normaalia, että keikan aikana kaikki katsojat kaivavat järkkärit esiin? :D
Kun Nyt on hyvä lopetti keikan, olo oli todella ihmeellinen. Nappasin Essin ja Mintun halaukseen, sillä tällaiset jutut on ihana jakaa myös samalla parhaiden ystävien kanssa. Ja sillä biisillä on iso merkitys meille kaikille kolmelle. Tippahan siinä tuli linssiin. Aikamoiselle ystävyyden vuodelle sen arvoinen lopetus.
Vaikka vieraista otin itse tohinoiden keskellä todella vähän kuvia, uskallan toivoa, että niitä nähdään osallistuneiden blogeissa…olkaa tarkkoina. Ainakin Minttu oli kirjoitellut illasta. Oli myös todella ihanaa saada vieraaksi sellaisia ihmisiä, joita itse arvostan ja jotka eivät ole meilläkään koskaan ennen käyneet. Harmiksi sitä vaan ei ehdi kaikkien kanssa jutella tasapuolisesti…mutta ensi kerralla lisää sitten.
Täytyy kiittää kyllä Arlaa ja Hartwallia, että tällainen oli mahdollista. KIITOS! <3
Terkkuja Hunajasta, lenssu meinaa viedä sängynpohjalle, mutta mieli on korkealla lumen saavuttua. Yllättävää miten paljon valoa lumi heijastaakin, tuntuu, että kotikin on paljon valoisampi kuin viikko sitten.
Valon lisääntyessä on taas tullut kuvailtua enemmän, vaikkei se täällä blogissa ole näkynyt viime päivinä. Viikonlopun kuviin palaan pian, sitä ennen:
Järjestin taannoin arvonnan yhteistyössä Iittalan kanssa ja voittaja on nyt selvillä. Laitan vielä suoraa viestiä itse voittajalle.
Hyllyn voitti siis Maija, paljon onnea!
Marraskuu on ihmeellinen. On tuntunut hieman matalalennolle koko kuun, on ollut harmaata ja siltikin todella kaunista. Kai sitä henkisesti vain vaipuu tietynlaiseen koomaan luonnon kuollessa ympärillä.
Aloin kuitenkin miettiä, mitä kaikkea tässä kuussa on tapahtunut…ja yllätyksekseni huomasin, että onhan sitä eletty ja tehty asioita. Vielä on vajaa viikko jäljellä tätä kummallista kuukautta, listasin siitä huoimatta alle…
Marraskuussa olen:
Naisen elämä on välillä yhtä helvettiä, tunteiden vuoristorataa ja tasapainotonta. :D Ja samaan aikaan koen marraskuisen eloni tasapainoisemmaksi kuin hetkeen. Huh huh!
#tahdon #tahdon2014 #tasaarvoinenavioliittolaki #rakkaus
Kuluneen vuoden aikana Vimmasta tuli rakas. Hassua, miten lapsen vaatteet jäävät lapsuusmuistoja kuvittamaan, eikä kauniimpia muistoja vuodesta voi ollakaan.
Vimma on hyvä, ja Vimma haluaa tehdä hyvää. Viikonloppuna tämä näkyy Ornamon Design Joulumyyjäisissä Kaapelilla, jonne itsekin sain kutsun Vimman osastolle osallistumaan. Tehdään siis yhdessä hyvää. Sunnuntaina puuhastelemme Mintun ja Siirin kanssa Vimman osastolla, ja haluaisin nähdä teidät siellä.
Tulkaa paikalle tsekkaamaan miten ihania ihmisiä näiden vaatteiden takana on, sekä meitä Vimman yhteistyöbloggaajia. Kaapelilla syntyy lasten käsissä taidetta, mitä myöhemmin huutokaupataan ja tuotto lahjoitetaan niille, ketkä rahaa kipeimmin tarvitsevat. Osastolla myydään myös mukeja, joiden tuotosta 10% lahjoitetaan Interpedian kautta tehtävään avustustyöhön Bangladeshiläisille lapsille heidän koulunkäntiään tukemaan.
Tulkaa! Nykikää hihasta! Osallistukaa tukemaan lasten hyvinvointia Vimman kanssa!
PS. Vimman osastolla voi kuvauttaa lapsensa Kid-looks-blogiin ainakin huomenna lauantaina, kun Kaisu ja Miia ovat paikalla!
