Menovinkkinä: Vimma on taas Kiseleffin tutuilla kulmilla ensi viikon ajan (23.2.-1.3.). Käykää ihmeessä haistelemassa kevään uutuudet ja moikkaamassa ihanaa Vimman tiimiä!
Joka päivä kävijöiden kesken arvotaan Vimman tuotepalkinto.
Kerrothan tästä kaverillesikin!
Unioninkatu 25, Helsinki. Avoinna ark 11-18, la 10-16, su 10-14. Tervetuloa!
Vihdoin ehdin lataamaan kuvat koneelle, ja vilauttamaan teille mitä viime viikonloppuna tapahtuikaan. Ida ja Mari olivat yhdessä Sokos Hotelli Ilveksen kanssa järkänneet bloggaajatapaamisen kymmeniselle naiselle. Itseäni jännitti viikonloppu kovasti, sillä tuttujen kasvojen lisäksi kutsulistalla oli kovasti ihailemiani blogikasvoja, joita en ollut tavannut aiemmin. Porukka osoittautui oikein sydämelliseksi ja tunnelma oli alusta alkaen välitön ja rento.
Hotelli Ilves majoitti meidät ihanissa Superior-huoneissa tornin 16:ssa kerroksessa. Ja huh noita näköaloja, en ollut kyseisessä hotellissa aiemmin ollutkaan. Vaikka ilma oli harmaa, alla avautuva näkymä oli todella kaunis harmaine sävyineenkin ja Tammerkosken reunalla savuavat piiput toivat oman mystisen tunnelmansa.
Huoneet itsessään olivat todella mukavat, ihastelin Artekin huonekaluja ja pohdinkin, voisinko yhden Domuksen salakuljettaa mukanani kotiin saippuan sijaan ;) Vitsi vitsi!
Tervetulopuheiden ja shampanjoiden jälkeen lähdimme sakilla kävellen keskustaan. Tässä vaiheessa meillä vierailla ei ollut hajua mihin olimme matkalla…lounaalle kyllä, mutta itse ravintola selvisi vasta matkalla. Maruseki…japanilaista…sushia…hmmm… Sushi ei kuulu omiin lemppareihini ja mietinkin hiljaa mielessäni, että mitenköhän käy syömiseni. Ennakkoluulot heitin kyllä sivuun ihan kohteliaisuuttani ja kyllä se kannattikin…huh huh miten hyvää ruoka olikaan! Simpukkakeitosta jumalaisen kauniiseen jälkkäriloppuhuipennukseen kaikki maistui! Täytyy sanoa, että ehkä sittenkin muutin mieleni raa’asta ja kylmästä kalasta.
Nauru raikasi pöydässä, bloggaajat ovat usein ulospäinsuuntautunutta ja rempseää väkeä…ainakin tässä seurueessa. Puheenaiheet soljuivat lasten kasvattamisesta elokuvien myötä seksileikkeihin, joten tutuksi tultiin nopeasti ;)
Mutta koska Tampereen reissulta on niin paljon kuvia, on jatkettava samasta aiheesta myöhemmin lisää…toivottavasti haluatte nähdä miten päivä eteni. Minulla oli niin kivaa kaksi päivää, viikonloppu oli todellista luksusta arjen keskelle!
Instagramista voi käydä kurkkimassa meidän kännykuvia matkalta #bloggaajatmansessa takaa.
Oletteko te käyneet Marusekissa, mitä piditte?
PS. Mintun ja minun asukuvat on napattu Mammatyylit-blogista, käykää kurkkaamassa.
Blogimimmien Tamperekierros jatkui Marusekista shoppailemaan Design Boulevardille…tässä vaiheessa pelkäsin tuhlaavani omaisuuteni, tietäen kaupan valikoimat! (Täällä jotain vanhoja kuvia aiemmalta vierailultani).
Lopulta teinkin yhden hankinnan, mistä kerron seuraavaksi lisää näiden Tampere-juttujen välissä. Eli ei ihan tyhjin käsin kotiin lähdetty…varsinaisen shoppailun hoiti puolestani Minttu, joka haali uuteen kotiinsa vaikka mitä! En malta itse odottaa, että pääsen näkemään hänen kotinsa pönttöuuneineen :)
Hay:n ruutulaatikoita en ole itse tullut koskaan hankkineeksi, mutta sieltä niitä saa…valikoimissa on valtava määrä designia!
Vinkkinä, että Kanelimaa-blogin takana olevan Hanna-Riikka Heikkilän maalauksia on esillä Boulevardilla…käykää katsomassa!
Mutta palaan löytöineni pian! Mukavaa työpäivää kaikille <3
Olen tätä peiliä ihaillut parissa paikassa, ainakin Sukin kuvissa, näytti päätyneen hänen Satolle stailaamiin kuviin myös. Kyseessä on Normann Copenhagenin Flip peili. Peiliosaa voi käännellä laajastikin, itselle sillä ei ollut suurempaa merkitystä. Tärkeintä oli, että sain itselleni meikkipeilin työpöydälle.
Arkiaamuihini kuuluu musiikkilistan kuuntelua koneelta, meikkailua, blogien selailua ja teen siemailua. Tuon peilin jalustaan voi jättää jopa meikkitavarat levälleen, itse pidän siitä silti tyhjillään.
Leppoisissa aamutunnelmissa täällä tälläkin hetkellä, sillä tänään minulla on lomapäivä ja aiomme tehdä jotain kivoja juttuja Siirin valtavasta yskästä huolimatta. Tältä päivältä odotan itse eniten Khid:n Zelda-musiikkivideota ja sitä, että pääsen vastaamaan valtavaan määrään sähköposteja…salillekin tekisi mieleni..ja kirpparille…nähtäväksi jäänee, mitä tässä saa aikaiseksi. Ehkä töpsöttelenkin yöpaidassa iltaan asti :D
Mutta toi peili, silkkaa rakkautta <3
Eilen olimme lomalla ja ohjelmassa ei ollut mitään sen ihmeellisempää, kävimme kurkkaamassa Paddington-elokuvan ja syömässä ulkona. Sopivasti postilaatikkoon oli tupsahtanut Vimman uutuuksia, ja pitihän ne testata heti kärkeen.
Siirin päivän asu oli niin ihana, että se käänsi päitä kaupungilla: Vimman Tuuliturkki-tunika ja tummanharmaa Silmäcollege. Tunika on perinteinen A-mallinen pitkähkö mekko, ja college on taas leveä ja lyhyempi, yhdessä näistä kahdesta tuli tyttömäinen kokonaisuus. Siiri ainakin rakastui vaatteisiinsa, hän halusi ne päälleen tänäkin aamuna.
Collarista saa irroitettua nahkaiset hapsukoristeet pesun ajaksi irti, ja niiden paikkaa voi myös vaihdella. Siiri päivän mittaan sekoittelikin ne moneen kertaan, ja helmat hulmuten tanssi menemään läpi olkkarin.
Oma Tuuliturkkini on myös juuri sellainen ihanan simppeli vaatekappale, mitä varmasti tulee käytettyä niin sukkisten kuin housujenkin kanssa. Olen siis ostanut pitkästä aikaa farkut! :D
Mutta nyt päivän touhuihin, Lahdessa on tänään illalla Need A Beat…itse joudun passaamaan, mutta menkäähän te muut! Villi huhu kertoo, että Aivowu kuvaa videota…….
Toisena menovinkkinä muistutus vielä, että Vimma Pop Up Store on vielä Kiseleffissä tänään ja huomenna :)
Viime sunnuntaina Siiri oli lenssussa, päivä meni hiljaisissa tunnelmissa kotosalla siivoillen, leväten, lueskellen, leikkien.
Kävimme vanhemmillani syömässä, ei sen kummempaa…vaihdoimme kuulumisia ja katsoimme telkasta hiihtoa. Villen palattua keikaltaan käperryimme koko kööri viltin alle sohvalle.
Niin tavallinen toipumissunnuntai kuin olla ja voi. Tavallisen perheen tavallista elämää.
Tanssi tuli Hunajaan jäädäkseen, ja kipusi suosikkisarjakseni sympaattisuudellaan. Koska sain kunnian olla mukana Iittalan kampanjassa ja minulla oli mahdollisuus arpoa yhdelle lukijoistani tuo 250 euron arvoinen Tanssi-astiapalkinto…oli vihdoin aika arvonnan.
Tällä kertaa onnetar valitsi hurjasta määrästä osallistumiskommentteja voittajaksi Jonnan! Paljon onnea, laittelen sinulle viestiä henkilökohtaisesti.
Hunajassa siivoillaan ja lähdetään ulkoilemaan, vinkkinä hämeenlinnalaisille, että Aulangolla on kuumailmapalloilutapahtuma ja illalla pallot valaistaan Sibeliuksen musiikin soidessa taustalla :)
Eilinen hujahti valtavan nopeasti, johtuen kai tekemisen määrästä. Hämeenlinnassa oli yhdelle viikonlopulle vaikka mitä lapsiperheille suunnattua häppeningiä ja mekin lähdimme ulkovaatteissamme touhuilemaan.
Treffasimme äitini ja isäni Aulangolla, missä oli kuumailmapalloilutapahtuma Sibelius in the Air. Kyseisen harrastuksen haavoittuvuus tuli heti ilmi, sillä Aulangon yli puskeva ilmamassa esti pallojen yhteislähdön. Paikalla oli kuitenkin maassa kyljellään makaava vanha ja rikkoutunut pallo, minkä sisälle pääsi kävelemään. Olihan se elämys, sillä pallo näyttää ulospäin paljon pienemmälle kuin se todellisuudessa onkaan. ”Ihan kuin pieniä ikkunaruutuja!” ihmetteli Siiri sinisestä silkistä(?) tehtyä palloa. Ja tottahan toki kävimme kuumailmapallojen lisäksi tarkistamassa Aulangon ratsastuskoulun uuden maneesin sekä silittelemässä heppoja.
Matkalla syömään vanhemmilleni, piipahdimme Palanderin talon talviriehassa, harmi ettei meillä ollut pulkkaa mukana. Sympaattisella sisäpihalla oli lapsille aarreseikkailu ja keppihepparatsastusta. Ja koska hanskat olivat autossa, kiiruhdimme kirjastoon hakemaan kirjoja viikonlopuksi.
Hämeenlinna on ihana paikka elää näin lapsiperheen näkökulmasta, rauhallista, turvallista ja kulttuuritapahtumia on suhteellisen paljon. Ehdottomasti yksi kotikaupunkini lempparipaikkoja on juuri Aulanko, minne minulla on monen vuoden siteet…olin nuorempana golfkentällä töissä vuosia. Ja kun noita maisemia päivittäin katseli, ei näkymään voinut olla rakastumatta. Aina kun käyn Aulangolla, minulle tulee valtavan hyvä olo ja mieli.
Palanderin talo on taas paikka, missä näin sisustuksestakin kiinnostuneena on ihana käydä. 1800-luvun kotimuseo saa huokailemaan ihastuksesta yksityiskohtineen. Vien hoitolapset sinne yleensä ainakin kerran vuodessa. Pienet esineet ja niiden esillelaitto sekä tummat sävyt inspiroivat. Jotain tuossa 1800- ja 1900-luvun taitteessa on, mikä kiehtoo minua kovasti. Suosittelen ehdottomasti Hämeenlinnareissuille menovinkiksi!
Ja sitten kirjasto. Uskallan väittää että jaan intohimoisen rakkaussuhteen kirjastoa kohtaan Laura Frimanin kanssa. Paikka mihin liittyy niin valtavasti lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Nuo turvalliset, mutta samalla salaperäiset hyllyköiden välit, ikkunoista avautuva maisema Hämeen linnalle, punatiilien tuoma lämpö, Artekin kalusteet, messinkikaiteet…äh…menkää itse katsomaan. Kirjasto on poikkeuksellisen kodikas ja puoleensavetävä. Paikka, missä alakerrassa ennen oli Pätkis-elokuvateatteri viikonloppuisin. Kirjasto oli minulle lapsena taianomainen. Ja murrosikäisenä yläasteen ruokavälkillä keräännyimme tappamaan aikaa nuortenosastolle poikien kanssa.
Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa on myös aina ollut aivan ihana lastenosasto, tällä hetkellä siellä on maalattu kaunis Muumilaakso lastenosaston seinään, ja lapsilla on mahdollisuus uppoutua muumeiksi roolivaatteiden avulla. Kiittelen siis, että pian muutamme Siirin kanssa tuohon kirjaston kupeeseen, tai oikeastaan järven toiselle puolelle lyhyen kävelymatkan päähän…kirjastossa tulee käytyä varmasti useammin.
Lopulta kirjaston ja seikkailujen jälkeen levähdimme vanhemmillani, tai minä kaivauduin viltin alle ja Siiri soitteli rumpuja vaarin kanssa. Lapsuudenaikaisessa huoneessani tulvahti paljon juttuja mieleen, mitä ei muuten muistaisi. Muutenkin olen taas muisteloinut paljon lähiaikoina. Hyviä juttuja siis. Niistä ehkä myöhemmin.
Illalla vielä jaksoimme lähteä katsomaan onnistuisiko kuumailmapallojen valoesitys, ja harmiksemme totesimme, että tuuli ei ollut tyyntynyt. Lämmittelyseuraksemme löysimme työkaverini ja Siirin eskarikaverin…munkit maistuivat Aulangon kylpylän aulassa esitystä odotellessa. Esitys olisi ollut upea, jos Sibeliuksen musiikin tahdissa kuumailmapallot olisivat välkkyneet pimenevässä illassa…toisaalta nuo tuletkin ihastuttivat. Ja Finlandia Aulangon maisemia katsellen, kolahtaahan se.
Uni maistui hyvin illalla ulkoilupainotteisen päivän päätteeksi, itse nappasin Sinuhe Egyptiläisen käteeni seurakseni viltin alle Siirin mentyä nukkumaan. Ensi viikolla leikimme maailmanympärysmatkaa töissä lasten kanssa ja huomenna ”lennämme Egyptiin” mielikuvituslentsikalla. Piti hakea vähän inspiraatiota :D
Leppoisa lauantai kerrassaan :) Mitäs te puuhasitte?
25 vuotta sitten istuin hämeenlinnalaisen urheilukaupan lenkkarihyllyn alla ja tuskailin. Olimme isäni kanssa kenkäostoksilla, niiden Levisten ja flanellipaidan lisäksi oli saatava juoksulenkkarit. Ja isä ei millään meinannut taipua omaan valintaani. Muistan sen, valkoiset Reebokin Ventilatorit, missä oli lilat ja neonpinkit yksityiskohdat.
Lopulta ne kuitenkin sain ja muistan kuinka onnellinen olin! Onnellinen olin myös kun näin Ventilatoreita pitkästä aikaa Calirootsin nettikaupassa, ja nämä yksilöt kreisiydellään valloitti minun sydämeni. Vielä kun maksajana oli Ville, klikkasimme ne ostoskoriin.
Hyvää etukäteissynttäriä minulle sekä 25-vuotiaalle Ventilatorille!
Tämä malli on erikoismallistoa, suunnittelija on Melody Ehsani, tsekkaa täältä :)
Mitäs pidätte, onko liian kreisit?
Se tunne, kun pakkaa kassiin uikkarit ja aurinkorasvan, hyppää varvassandaaleihin ja autoon, ajaa kohti mökkiä ikkunat avonaisina musiikin soidessa ja kesätuulen heilutellessa hiuksia…ahhh!
Kesä on kohta täällä!
Vaikka tässä elämänmuutoksen alla painitaan parhaillaan, tiedän, ettei mikään tai kukaan riko tätä kolmikkoa. Yhteisiä kesähetkiä tulee vielä varmasti. Ihan Siirinkin vuoksi!
Jag älskar din stil <3
Kuluneella viikolla on tapahtunut vaikka mitä ihanaa, kuitenkin mieleenpainuvimpana Tenholan Linnavuoren retki hoitolasten kanssa. En ollut siellä ennen käynytkään, ja taas kiittelin noita miespuolisia työkavereitani hämetuntemuksen laajentamisesta. Tuonne on päästävä vielä uudestaan Siirin kanssa omalla ajalla.
Miten ihana työ sitä itsellä onkaan, töihin kaipaa jo sunnuntai-iltana ja lapset ovat oikeasti muodostuneet niin tärkeiksi, että kauhulla odotan jo eronhetkeä, kevätjuhlaa ja kesälaitumia. Tulee iso itku, kun päästän nämä eskot maailmalle. Joukossa on lapsia joiden kanssa olen viettänyt useita vuosia yhdessä jokaikinen päivä!
Työ on myös sellainen asia, mikä pitää kaltaiseni ihmisen pääkopan kasassa, rytmiä pitää olla. Pysyvyyttä. Kehityskeskustelun myötä mietin illalla miten onnekas olen tosiaan ollut saadessani tällaisen työpaikan ja päästessäni eräjormailemaan.
Näiden miesten kanssa voisi tehdä kyllä useamminkin retkiä, huipputyyppejä hekin!
Yhtä hymyä kuuluu siis Hunajaan, nyt kohti aurinkoista ja keväistä Tamperetta, piipahdan kurkkaamassa Papun uutuuksia….veikkaan että tulette näkemään niitä täällä Siirin yllä. Sen verran kauniit kuosit on tänä keväänä!
Keväisissä päivissä on salaperäistä taikaa.
Auringonsäteet kutittavat iholla ja houkuttelevat uuteen eloon.
Toivoa, onnea, kaipausta, haikeutta, suurta ihmetystä.
Valo houkuttelee tanssiin kanssaan:
tarttuu aamulla kädestä oranssein säikein ja saattelee töihin.
Keskipäivällä maalaa pisamia valkeille poskille.
Iltapäivällä tuuperruttaa sohvalle lämpimään aurinkoläikkään.
Ja yöllä…yöllä luonto järjestää taivaalle todellisen mestariteoksen.
Elämä on niin ihmeellista! Luonto on ihmeellinen.
Tiedätte lähes sokean rakkauteni Marimekkoa kohtaan. Marimekko on ollut turvamekko, päärynämallisen naisen pelastus kuosi-iloitteluineen. Mutta nyt, en tiedä mitä ajatella. Pakko sanoa ihan suoraan, olin aivan kauhuissani kun näin tämän uuden malliston. Ei itse vaatteissa ole mitään, vaan minussa itsessäni…en sovi yhteenkään vaatekappaleeseen sisälle!
Uuden taiteellisen johtajan Anna Teurnellin vaikutus näkyy hyvin selvästi, mallisto on juurikin hänen näköisensä. Kyseessä onkin upea nainen, jonka vaatetusta ihastelin jo aiemmin Marimekon pressipäivänä. Mallisto on tehty urbaanille naiselle, ja se hivelee silmääni…tosin se on tehty pitkälle ja hoikalle urbaanille naiselle.
Itse en voi käyttää puolihameita, en lyhyitä paitoja, en kapeita pitkiä tunikoita varsinkaan kauluksineen…ääk! Jos en sovituskopissa ensi syksynä tule toisiin ajatuksiin, pelottaa tämä Marimekon uusi suunta…ikävä kyllä. Väreissä ja kuoseissa ei ole vikaa myöskään, värimaailma sopii syysmallistoon täydellisesti. Jännittävää kerrassaan…miten rakkaan Marimekkoni muutos jatkunee tästä eteenpäin…joko joudun vaihtamaan merkkiä tai laihduttamaan rajusti (eikai sinänsä pieni painonpudotus pahitteeksi olisi edelleenkään).
Jaan teille pian vielä talvimalliston vaatekappaleet, sieltä väriä löytyy enemmän, mutta leikkaukset jatkavat aikalailla samaa rataa, joukossa myös hieman epämarimekkolainenkin luomus…pysykää kanavalla.
Mitä mietitte nähtyänne kuvat? Ihastuttaako vai vihastuttaako? Mitä mieltä olette leikkauksista?
Tänään on pieniä noitia, kissoja ja pupuja liikkeellä. Tämä kuuluu ehdottomasti niihin päiviin vuodessa, mitä Siiri odottaa eniten. Pian suuntaammekin kulkumme virpomaan mummuille ja vaareille.
Tuoreeks ja terveeks teillekin, ihanaa Palmusunnuntaita! <3
Moikkis pitkästä aikaa taas! Kevät on tullut keikkuen, on ollut aurinkoa ja vaakatasossa lentävää räntää. Töissä lapsilla on kevättä rinnassa ja vähän itsellänikin. Ei siis lumisateet haittaa, kun kesä kuitenkin on mielessä. Lapsilla hyrräävät hormonit niin voimakkaasti, että minua naurattaa…olisi jopa ihanaa olla heidän pöksyissään. Ensirakastumisten aikaa, sitä ei koskaan unohda.
Oma elo on ollut tasaista, Villen ja Siirin kanssa olemme nauttineet viimeisistä päivistä kolmistaan hyvillä fiiliksillä. Silti kroppani paljastaa, että stressaan alitajuisesti, vaikken sitä ääneen myönnäkään. Tai sitten hiusongelmaani on syynä jatkuva pipon käyttäminen töissä.
Näin on siis kuitenkin käynyt, että hiukseni katkeilevat ihan yllättäen rajusti. Päällimmäiset hiukset ovat reilusti lyhentyneet verrattuna seuraavaan kerrokseen. Näinollen en ole uskaltanut värjätä hiuksiani lainkaan kestoväreillä vaan olen koittanut sitten pitää tipunkeltaisen blondin poissa KC Professionals:n tuotteilla. Ja mielestäni tuotteet ovat toimineen hienosti. Lisäksi olen vältellyt föönaamista jos ei ole kiireen vuoksi pakko. Kosteuttavia hiusnaamioita sitten vielä päälle!
Mutta piti vinkata ehdottomat hiustuotesuosikkini tällä hetkellä! Ainakin Instagramiani seuraavat tietävät, että minulla on ollut vaikka mitä värejä päässä. Siksi innostuin näistä KC:n suoraväreistä…itse olen kokeillut vasta tuota haaleaa vaaleanpunaista. Hattaratukkaa jos kaipaa, kannattaa kokeilla! Sekoitin omaan päähäni suoraväriä tavalliseen hoitoaineeseen, jotta tulos olisi hyvinkin haalea. Pitää ottaa myöhemmin kuva sitten, etten ole ”laimentanut” väriä. Kumma kyllä minun hiuksisssani tuo vaaleanpunainen toimii paremmin keltaisen sävyn taittajana kuin siniset tai violetit sävyt!
Color Mask Paint-suoravärejä saa muun muassa vihreänä, keltaisena, sähkönsinisenä…kesällä sitten kokeiluun vähän rajummatkin värit! Tämän hetken haaleaa pinkkiä ylläpidän noilla Color Mask Shampoolla ja hoitoaineella sävynä Pearl. Ottaa kiinni hiukseeni ihan superhyvin, paremmin kuin monikin tuntemani hopeashampoo. Four Reasons kuitenkin sisältää pigmenttiä tarpeeksi ylläpitämään valkoisuutta, mikä on ollut hiusteni ”tavaramerkki” jo useamman vuoden. :D Sinisellä suoravärillä tähän saa sitten lisää boostia.
Hiukseni ovat muutenkin hankalat jo ilman katkeiluakin, tikkusuorat, liukkaat, ohuet ja lasikuitumaiset. Kuulun niihin tyyppeihin, joilla kiharat katoavat sekunnissa kun astuu jalalla ulkoilmaan. Jotta saan hiuksiini yhtään lainetta, olen nyt alkanut käyttää Four Seasons Black Edition Maui Beach Sprayta. Kyseessä on suolasuihke, jolla saa aikaan surffimaisen tukan tai paksut letit. Pidän, että hiukseni ovat huolettoman näköiset, peikkotukaksikin voisi kuontaloani sanoa. Saman sarjan Molding Paste antaa rakennetta ja tekee hiuksista helpommin muotoiltavat. Tämä myös kosteuttaa. mikä ilmeisesti tilanteessani on nyt tärkeintä. Hennon tukan laittaminen on kyllä sellainen taitolaji! Ettei vaan latista hiuksia entisestään…muotoilutuotteiden kanssa pitää pysyä pienissä määrissä.
Siitä huolimatta vaikka tuotteet ovat ensiluokkaisia, olisi ihanaa kun kotona olisi hovikampaaja joka taiteilisi hiuksiin kampauksen aina juhliin lähtiessä (vähintään).
Onko KC:n tuotteet teille tuttuja ja innostavatko suoravärit yhtä paljon teitä kuin minua? :D
Saa muuten heittää minulle vinkkejä, miten tästä katkenneiden hiusten ongelmasta päästään eroon, vitamiinit on syöty…mutta jos jotain muuta vielä?
Nyt lähden Posseen, uuteen kotiini siivoilemaan lisää. Kyllä sitä asuntoa onkin puunattu. Huomasin siinä siivotessani olevani hyvinkin pöpökammoinen. Asunto on desinfioitu katosta lattiaan. Huomasin myös että siisteyskäsityksiä ihmisillä on niin erilaisia. Työkaverini nauroi kuin kerroin asunnon olevan siistissä kunnossa, muttei Riikalle siisti. Olemme myös pakkeloineen joitakin reikiä seinissä ja ikkunoissa roikkuu ne tärkeimmät: Marimekon verhot! <3 :D
Kyllä, olen siis muuttamassa. Ensi maanantaina. Terkkuja siis Vauva-foorumilaisille. ;) Ja Possen myötä blogin nimi ei tule muuttumaan, pidetään meno hunajaisena jatkossakin. Kuvia tulee pian, veikkaisin.
Ihanaa pääsisäistä kaikille tipusille siellä ruudun toisella puolella :)
// yhteistyössä KC Professionals
Veikkaan että kaikki ovat samaa mieltä, muuttaminen on hanurista! Tai vanhan elämän purkaminen laatikoihin on jotenkin niin tylsää puuhaa. Uuden kodin päässä purkaminen onkin jo paljon hauskempaa!
Jumalattoman siivousurakan päätteeksi on osa pikkusälästä jo kannettu Posseen (Kyllä, tämä olkoon uuden kotini nimi…aika huvittavaa sinänsä). Olemme erityisesti koittaneet ottaa Siirin muutossa huomioon, että hän voi vain leikkiä ja pikkuhiljaa tutustua uuteen kotiinsa. Tästä syystä lelut olivat muuttokuormassa ensimmäisenä.
Eron myötä olemme joutuneet jakamaan tavaroita, ei siitä sen enempää…mutta samalla huomaa myös yhtäkkiä tarvitsevansa paljon sellaista mikä jää toiselle. Tarvitsisin ehkä television, vaikka aluksi ajattelin pärjääväni ilman. Jo vedenkeittimistä, leivänpaahtimista, kattiloista ja pannuista lähtien joutuu miettimään omat tarpeensa uusiksi.
Parasta muutossa on karsiminen, nyt on mahdollisuus oikeasti miettiä mitä asuntooni aion viedä. Loput sitten myydään tai jäävät Villelle. Kyllä sitä kaikenlaista tavaraa onkin kerääntynyt 11 vuoden yhdessäolon aikana.
Uusi kotini on siis vuokra-asunto, mikä näin Hämeenlinnan mittakaavassa on ensiluokkainen kunnoltaan ja sijainniltaan. Toki olisin kelpuuttanut ikkunalaudat ja lankkulattiat jostakin vanhasta idyllisestä pihapiiristä, mutta nyt ”tähän hätään” tämä oli ehdottomasti paras. Miksi valitsin tämän, oli tilava ja siisti keittiö ja täysin remontoidut kosteat tilat ja sauna.
Asunto on kolmio, ja makuuhuoneet ovat melko tilavat. Rakennus on valmistunut 1989 ja siihen aikaan kerrostaloissa oli vielä hilkun isommat huoneet. Olemme tässä siivouksen ohella paklanneet edellisen asukin jäljeltä jääneitä reikiä seinissä ja ajattelin maalata Siirin huoneen seinän uudelleen samalla sävyllä.
Oman huoneeni seinässä on aivan karmea tapetti. Joudun miettimään, mitä sille teen. Eli kysymään vuokranantajaltani hänen kiintymyksensä tasoa kyseiseen halpistapettiin. Tilalle haluaisin jonkin Jacobsenin tapeteista tai sitten ihan maalatun seinän. Sormet ja varpaat ristiin, että he suostuvat ehdotukseeni….toivon, että he siis luottavat tyylitajuuni. Omakustanteisesti tapetoin mielelläni, kunhan pääsen eroon siitä tapettihirviöstä. :D Yksi vaihtoehto onkin sitten peittää tapetti vaikka raakavanerilevyin, mitkä poistan sitten joskus tästä pois muuttaessani.
Olohuoneessa on hivenen rosaan vivahtava harmaan sävy, väri on ihan ok…ennemmin häiritsee vastapäätä olevassa seinässä oleva kohokuvioinen tapetti. Mutta, vuokra-asunnon kompromisseja ainakin näin alkuun. Sitä kun omistusasunnosta muuttaneena on niin tottunut tekemään sisustusvalintoja täysin oman mielen mukaan. Jos voisin, repisin siis myös olkkarin tapetin alas ja korvaisin designtapetilla tai valkoisella maalilla.
Lattia on valkoista laminaattia ja keittiö valkoinen. Olen asuntoon kyllä todella tyytyväinen tapeteista huolimatta. Näkymät keskustaan ja Linnanpuistoon ovat häikäisevät. Parveke on ilta-aurinkoon päin, joten partsilla tulee varmasti vietettyä ilta jos toinenkin kirjaa lueskellen. Ihanaa!
Miten teillä, jotka asutte vuokralla…onko vuokranantajat olleet myöntyväisiä sisustusideoillenne?
Muuttokiireiltä pikaiset päivitykset: Voisin elää raejuustolla. Helppoa onkin napata purkki jääkaapista ja syödä siitä suoraan, kuten tällaisina aamuina kun tekemistä olisi vaikka muille jakaa.
Elämäntaparemonttini jatkuu hitaasti mutta varmasti, uskon muuton jälkeen ruokailutottumusten muuttuvan reippaasti. Ei ole enää sitä miestä ruokapöydässä joka vaatii superkokoiset ruokaannokset pihveineen perunoineen…ja itse huonona kokkina muutenkin tulen tekemään varmasti pääasiassa salaatteja itselleni. Siiri myös syö kiitettävästi kasviksia ja salaattikin uppoaa. Raejuusto on niihin lapsenkin suuhun sopiva lisuke.
Arlan raejuuston uusi paketti on muuten myös todella suloinen, en voinut vastustaa kiusausta ruoalla leikkimiseen. :D
Mutta pakkaaminen jatkukoon…aion tämän muuton jälkeen nukkua kai viikon putkeen ja pysähtyä hetkeksi. Huh huh.
Elo uudessa kodissa on alkanut hyvin, muuttostressi hepottaa pikkuhiljaa. Kamojen kantelun jälkeen pari iltaa menikin totaalisessa koomassa. Kooman keskellä juhlittiin minun synttärini, ja totesin taas olevani todella onnekas…minulla on parhaat ihmiset ympärillä. Niin perhe kuin ystävänikin ovat maailman parhaita.
Keittiö oli yksi tämän asunnon valtteja, siisti ja valkoinen. Vuokra-asunnon keittiöksi siis ihan huippu! Kokeilimme tuoda muutossa minulla jo viisi vuotta ollutta HAY:n Loop Stand-keittiönpöytää…ei mahtunut ei. Tai mahtui, muttei näyttänyt hyvälle. Tilalle keksin ainakin toistaiseksi Lundian vanhan työpöytälevyn Hunajan työhuoneesta ja itseasiassa se näyttää livenä todella hyvälle kaiken valkoisen keskellä. Tuohon seinälle ajattelin puista Artekin hyllyä.
Pikkuhiljaa tässä katsellaan…pitää antaa asioiden hetken olla, jotta uskaltaa porailla betoniseiniin reikiä. Yleensä itse elämä näyttää, mihin lopulta huonekalut sijoittuvat.
Muuten, noin niinkuin henkisesti…koko sakki voi hyvin. Olen edelleen ällistynyt miten fiksu Siiri on. Hän on ottanut tämän tilanteen valtavan hyvin, toki olemme osanneet varautua kaikkeen ja osoittaneet rakkautta täydellä teholla tyttärellemme. Mutta oikeasti nyt vasta alkaa se tulikoe, erilläänolo pidempiä aikoja. Toki emme aio aloittaa uudenlaista arkea heti täysillä vaan liukuvasti. Käymme siis vuoroin moikkaamassa Siiriä päivittäin. Mutta pikkuhiljaa…tässä alamme viettämään öitä erillään. Tänään edessä minun ensimmäinen yöni yksin, ilman Siiriä ja Villeä.
Pitää alkaa lenkkeilemään tai pelaamaan golfia, jotta aika ei käy pitkäksi. Golfkentällä muuten pääsen myös tuohon zen-tilaan, mikä töissä metsässä valtaa minut.
Ihanaa viikonlopun loppua kaikille!
PS. Instagramin puolella lisää kuvia viikolta, eilen olin kuskina Lahdessa ja täytyy antaa erityismainita Gasellien kundeille: huippu tyyppejä! :)
Mä olen miettinyt…miten hyvä asia oli, että muutin kerrostaloon keskustan laidalle. Täällä tuntee elämän sykkeen, aamulla voi katsoa autojen kiirehtivän töihin, lenkkeilijöiden juoksevan rantareittiä. Ei tunnu yksinäiselle, vaikka onkin yksin.
…miten jännältä on sisustaa uutta kotia vanhoilla huonekaluilla. Sitä laittaa luonnostaan tavarat ”samoille paikoilleen”. Ja ihan tietoisesti olen yrittänyt tehdä uudistuksia asetelmiini, siinä onnistumatta. Suuri osa tavaroista on vielä vain heitetty hyllyyn pois tieltä.
…että olen itseasiassa kaiken tämän keskellä onnellinen. Tämä tuntuu oikealle, vaikka ikävä Villeä on kova.
…että nyt ymmärrän sen, kun yksinhuoltajaäidit kertovat pystyvänsä olemaan parempia vanhempia lähipäivinä lapsilleen. Tässä lyhyessä ajassa on huomannut yhteisen ajan arvokkuuden. Kännykkä siis taskuun ja Siiri syliin.
…kuinka luova Siirini on. Jatkuva luomisen ilo, kekseliäisyys. Tuhannet paperiaskartelut huoneen lattialla. Siiri luo myös soittimen mistä vain, ja nauttii musiikista täysillä. Onneksi lapseni tulee minuun, musiikki kruunaa hyvät ja pelastaa huonot päivät.
…miten Paperi T on lahjakas. Samalla samaistunut Malarian pelko-levyn sanoituksiin ja tuijotellut yli järven. Erolevy voisi olla liian paatoksellinen, mutta tässä tapauksessa saan siitä lohdutusta. Sanoissa on sopiva määrä vihaa tai katkeruutta, mikä itseasiassa auttaa paremmin eteenpäin kuin nyyhkybiisit.
…miten itseasiassa olisi ihana lähteä treffeille jonkin ihan uuden ihmisen kanssa, mutta samaan aikaan en ole lainkaan valmis. Kai se on vain yksinolemisenpelkoa. Tai elämisenpelkoa.
…että samalla kun pelkään jääväni yksin loppuelämäkseni, haluan käpertyä tähän hiljaiseen yksinelooni hetkeksi. Ystäväni ovat varmasti huomanneet hiljentymiseni. Joskus on vain tuijotettava omaa napaansa ja ryvettävä hetken.
…ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla tuossa seinän takana. Kerrostalot ovat ihmeellisiä. Olemme niin lähekkäin, muttemme tunne naapureitamme lainkaan. Iltaisin saatan katsella vastapäisen talon ihmisiä touhuissaan. Kaikki katsovat televisiota, käyvät jääkaapilla, seisovat tupakalla parvekkeella yksinään tietämättä että naapuri yläpuolella tekee ihan samaa.
…että minun on lakattava tuijottamasta naapureitani, ennen kuin minua luullaan hulluksi.
…että parvekkeeni tarvitsee pian piristykseksi kasveja. Kun tästä ehtisi ne istuttamaan. Näen jo itseni juomassa aamukahvia järvinäköalani kera keskellä pientä parvekepuutarhaani.
…tätä blogiani. Lintu vai kala, kuka tietää. Pikkuhiljaa eteenpäin. Pitkästä aikaa teen tätä aidosti ja sataprosenttisesti itselleni. Sisustusjutut tietysti nostavat nyt päätään muuton myötä, mutta sellaiseen portaalimaiseen postailuun minusta ei enää ole. Kulkekoon elämä sisustamisen ohella mukana.
…miten helkutin vaikeaa voi olla modeemin asentaminen. Bloggaaminen olisi paaaaljon hauskempaa ja helpompaa toimivan nettiyhteyden kera :D Jos en osaisi käyttäytyä, heittäisin modeemini tuohon järveen…mutta koska osaan hillitä itseni, tyydyn vain kirosanoihin. Viikon olen taistellut sen kanssa, ja ei toimi vieläkään.
Olen myös miettinyt…että lähden nyt lenkille hissuksiin. Olen nyt kolme päivää maannut kipeänä flunssan kourissa, ja tarvitsen raitista ilmaa! Paperi T soimaan korvanappeihin ja menoksi. Erityisesti levyltä kolahtaa biisi ’Sanat’. Kannattaa kuunnella.
”Mä haluun näyttää sulle paskan kaikki sävyt, ja nähä tunnistaksä rinnassas nää samat säryt”
Tavallaan bloggaaminen perustuu myös tähän, valitaan sanat niin, että toivotaan lukijoiden samaistuvan….kiitos, että olette siellä samaistumassa tai vaikka kaikesta emme ajattelisikaan samalla tapaa <3
Olin järkännyt itselleni tälle päivälle lomapäivän, sillä tällaiselle Marimekko-hullulle yksi vuoden ihanimpia päiviä on, kun paasee kurkkimaan seuraavaa sisustusmallistoa. Perinteisellä, kauniisti katetulla, aamiaisella tapasin tuttuja kasvoja blogien takaa ja Pinjan, Kaisun ja Nakun kanssa siinä saimme vaihtaa kuulumisia herkullisen puuron äärellä.
Erityisesti minua aina kiinnostaa uudet kuosit sekä vanhojen kuosien yhdisteleminen niihin. Marimekon talossa on valtavan taitavia stailaajia, ja näistä esillepanoista voi saada ihania ideoita myös omaan kotiin. Ja en pettynyt tälläkään kertaa, päinvastoin. Kauniita kattauksia, paljon kasveja ja hopea-astioita graafisten kuosien lomassa. Hopeiset tarjottimet ovatkin miellyttäneet minua jo pidemmän aikaa.
Mutta itse Marimekko ja uutuudet…Räsymatosta on tulossa uusi ihana väri! Eli tuota klassikkoa on saatavilla pian musta-pinkkinä. Niin herkullinen yhdistelmä. Lisäksi Räsymatto-kuosista on tulossa neulottu viltti ja tyynynpäällinen. Niitä hipistelivät kaikki, ovat muuten upeita!
Toiseksi reissusta jäi mieleen uusi kuosi nimeltään Gerda. Tuo sinisenä tai violetin sävyisenä sai huokailemaan ihastuksesta. Marimekko-talon ikkunoista siivilöityvä valo sai kuosin eloon. Kuosissa on siis ”ruudullisia kissankelloja”. Tästä kuosista on hankittava pöytäliina sekä sisustustyyny.
Reissussa menin ja rakastuin myös Kullervoon. Tuohon hyvin minimalistiseen ruutukuosiin. Kullervosta on saatavilla syssymmällä muun muassa keittiöön esiliinaa, patakinnasta ja keittöpyyhettä kolmessa eri värissä. Sisustustyynynä myös erittäin kaunis!
Oiva-astioista uutuuksista jäi mieleen nuo ihanat purnukat mustavalkoisina. Purkkeja on saatavilla kolmessa eri koossa. Lisäksi Oiva-mukista on tulossa vihdoin ja viimein isompi koko (4dl) teenjuojille useammassa kuosissa. Pikkuruiset 2dl:n Muija-mukit saivat meidät muistelemaan lapsuutta, mahtava lahjaidea ensi jouluksi vaikka kummilapselle.
Mustavalkoisuus jatkuu vielä voimakkaasti myös Raakel-kuosin sekä kokomustan Räsymaton myötä. Pressissä Jonnan kanssa mietimmekin, että mikä siinä mustavalkoisuudessa vaan vetää puoleensa meitä bloggaajia. Ehkä mustavalkoisuus on vain helppoa…kaikki mätsää kaikkeen :D Raakel-kuosia oli myös aivan ihana sininen versio…taitaa mennä sekin hankintalistalle…
Syksy ja joulu on myös lakanoiden aikaa selvästi. Tasaraita-trikoolakanoita tulee kahdessa uudessa värissä, niistä musta-harmaa kolahti heti. Silitystä inhoavalle nuo lakanat ovat pelastus. Myös joulumalliston pellavalakanat olivat jumalaisen kauniit, nimeltään Pilvipuutarha. Ruutu-unikko niin värillisenä kuin mustavalkoisenakin toimi hienosti lakanoissa. Ei ehkä minun kotiini, mutta suuressa ja avarassa tilassa tuo kuosi on upea. Kokovalkoinen Ruutu-unikkostailaus oli ehkä koko pressitilaisuuden upein kokonaisuus.
Kotiin lähdin hymyssä suin ihanan uuden Asemakaava-kassini kanssa. Käyttöön tulee varmasti!
Saitteko kuvista inspiraatiota kotiinne? Mitä mieltä olette näistä uutuuksista?
